Yhdysvaltalaisnäyttelijä Ben Stiller on kuvaillut sodan runteleman Ukrainan kohtauksia ”ahdistaviksi”, ”järkyttäviksi” ja suuremmiksi kuin mikään elokuva.

Stiller tapasi Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa presidentti Volodymyr Zelenskyn YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n hyvän tahdon lähettiläänä.

Hollywood-tähti kertoi Zelenskyn olevan hänen sankarinsa ja kehui tämän aiempaa näyttelijänuraa.

”Olen ensimmäistä kertaa tulossa alueelle, joka on konfliktissa”, hän sanoi BBC:lle.

Lue lisää Ukrainan sodasta.
”Mutta se on todella outoa, koska kun ajaa maahan, oikeastaan maan länsiosaan, ei tunne konfliktia, lukuun ottamatta öistä ulkonaliikkumiskieltoa, jolloin on hyvin hiljaista ja hieman aavemaista.

”[Lvivissä] ihmiset näyttävät palaavan normaaliin elämään ja yrittävät tehdä niin paljon kuin mahdollista.

”Ja sitten kun pääsee lähemmäs ja lähemmäs Kiovaa, maan itäosaan, alkaa nähdä tiesulkuja ja tuhoa, mikä on todella järkyttävää, kun ei ole nähnyt mitään sellaista läheltä.”

BBC Breakfastin haastattelussa tiistaina Stiller, joka tunnetaan muun muassa elokuvista There’s Something About Mary ja Dodgeball, lisäsi: ”Olen näyttelijä, joten ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni, on: ’Voi, se näyttää elokuvalta’. Mutta sen mittakaava on vielä suurempi ja se on todellista, joten se on todella ahdistavaa.”

Itä-Ukrainassa jatkuvat raskaat taistelut, ja Venäjän joukot pommittavat voimakkaasti keskeisiä paikkoja.

Naton pääsihteeri varoitti tällä viikolla, että lännen on valmistauduttava jatkamaan Ukrainan tukemista vuosia kestävässä sodassa.

Stiller on toiminut YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun suurlähettiläänä vuodesta 2016.

Hänen mukaansa ihmiset Kiovassa yrittävät hoitaa asioitaan mahdollisimman normaalisti, esimerkiksi mennä ulos syömään. Mutta todellisuus oli hänen mukaansa se, että he tiesivät sodan voivan palata heidän tielleen.

’Kukaan ei halua paeta kotoaan’

”Minua ihmetyttää se, että he ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä, jotka ovat joutuneet olosuhteisiin, joihin he eivät voi vaikuttaa”, hän jatkoi.

”Kukaan ei halua paeta kotoaan, kukaan ei halua lähteä maailmalle ja aloittaa alusta tai edes yrittää löytää keinoa selviytyä.

”Nämä ihmiset elävät vain elämäänsä: äidit, isät, perheet, ystävät.”

Näyttelijä ja ohjaaja kertoi kuulleensa äideiltä, jotka olivat sodan alussa alkaneiden pommitusten ja raketti-iskujen alettua joutuneet pakenemaan kodeistaan nuorten perheidensä kanssa.

”Eräs kahden kaksosen äiti, jonka oli pakko napata lapsensa ja juosta suojaan, tietämättä edes, minne mennä suojaan, he menivät kellariin ja joutuivat odottamaan, kunnes rakettien ääni oli kadonnut, ja käyttämään tilaisuutta tulla takaisin ylös ja napata vaatteensa, eivätkä sitten tienneet, minne edes mennä turvaan”, hän sanoi.

”Tarkoitan tällaisia tarinoita, joissa vain yrität asettaa itsesi tuohon tilanteeseen [ja] ajatella: ’Mitä tapahtuisi, jos raketti tulisi huutaen asuntoni ohi?'”.”