Kohti lopullista voittoa

Avainsanat

, , , , , ,

Helsinki on minulle kotikaupunki, josta en ole halunnut muuttaa pois pyynnöistä huolimatta.

Olen kunta-alan ammattilainen ja viimeksi työskennellyt Askolan kunnanjohtajajana vuodet 2016-2020, jota ennen olin samassa kunnassa teknisenä johtajana 2007-2016.

Koulutukseltani olen rakentamistalouden diplomi-insinööri, ja perehtynyt erityisesti kunnallistekniikkaan sekä julkisiin rakennuksiin ja -rakentamiseen.

Vaaliteemojani

Kaupunki-infra kuntoon

Helsinkiä on markkinoitu maailman toimivimpana kaupunkina. Kaupungin infran ylläpidossa se ei kylläkään pidä paikkaansa. Omasta lähiympäristöstänikin löytyy siitä todella surullisia esimerkkejä, kuten kotini läheisen Ylä-Malmin torin noin kahdeksan vuotta rikki ollut suihkulähde, joka kuivillaan roskia keräävänä vain rumentaa kaupunkiympäristöä se viihtyisämmäksi tekemisen sijasta.

Pitkäjännitteisyyttä kulttuuripolitiikkaan

Hankehumppa on hanurista. Helsingin kaupungin rahoittaessa vakiintuneesti toimivia kulttuuritoimijoita rahoituksen tulee olla pitkäjännitteistä tasapuolisiin kriteereihin perustuvaa.

Edellisen kappaleen kannanottoni ei ole kritiikkiä haitarimusiikille, vaikka en sitä juurikaan itse kuuntele. Kaupungin musiikkitarjonta on sinällään ollut minulle tärkeää, ja ennen koronaa olin aktiivinen konserteissa kävijä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus turvattava

Tällä tietoa Helsinginkin sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen vaikuttava sote-uudistus on toteutumassa tulevan valtuustokauden aikana. Kaupungin on oman talousarvioinsa kautta turvattava, että kaupungin sote-palveluihin on riittävä rahoitus myös murroksen jälkeen.

Jakomainosta kehiin ja ytimeen

Avainsanat

, ,

Kuvassa näkyvää on muuten tullut tilattua 1000 kpl koe-erä A4-koossa. Erä on menossa jakeluun loppukuusta lähinnä tukijoukkojen toimesta Taka-Töölössä.

On parempi mahdollistaa

Avainsanat

, , ,

Tukimies laittoi viestiä Suvilahden skeittiparkkista täällä Helsingissä: ”Kyseinen puisto on todella tärkeä monelle nuorelle. Kaupunki haluaa purkaa kyseisen skeittipuiston vaikka se on ihan todella kovassa käytössä ja siellä järjestetään usein suosittuja tapahtumia. Moni tuttu on myös kritisoinut kaupungin tapaa tyrehdyttää skeittipuiston mukana tullut talkoomeininkiä ja nuorten aloitteellisuutta.”

Iivari Salo taas oli ottanut yhteyttä Hesariin:

Suvilahden skeittiparkissa yhdistyy ainakin kaksi hyvää asiaa. Kaupunkilaisten oma-aloitteisuus ja itselle mieluisa liikunta. Juuri sellaista kaupungin on syytä vaalia. Vaikka Helsingin kaupunki virallisena organisaationa onkin kaupunkilaisten yhteisö, sen tulisi jatkossa olla entistä enemmän kaupunkilaisten sekä epämuodollisen, että yhdistyksiin järjestäytyneen omaehtoisen tekemisen mahdollistaja. Kaupungin itsensäkin rakentamaa liikuntainfraa toki tarvitaan, mutta porukoitten itsensä tuottamaa tulisi arvostaa siihen nähden potenssiin 10. Itse kohonnut vesi pysyy kaivossa kannettua paremmin.

Kaksi kuoppaa perustulossa

Avainsanat

, , ,

#perustulo

Perustulon kuoppien määrä ei rajoitu kahteen, mutta kuvaan niistä kahta.

Ville 18 v. asuu läheisen Prisman hevi-vastaavana työskentelevän äitinsä kanssa kahden. Ville oli ammatillisessa koulutuksessa datanomiksi, mutta jätti koulun nyt kesken. Kouluun piti mennä niin jumalattoman aikaisin, ja parhaat pelisessiot verkossa ovat tarjolla yösydämellä, joten miksi stressata? Sinällään pieni, mutta äidin ruokaa syöden ja äidin asunnossa asuen ihan riittävä 600 €/kk perustulo napsahtaa tilille joka tapauksessa. Villen äiti ei yhtään tykkää siitä, että Ville jätti koulun kesken ja vain pelaa yöt. Mutta minkäs teet. Ei sitä nyt ainoaa poikaansa raaski kadullekaan ajaa.

Arja 55 v. on onnistunut säästämään vuosikymmenten mittaan yhteensä muutaman kymppitonnin ja peri nyt isänsä kuollessa puolet lapsuudenkodistaan, vahasta rintamamiestalosta Oulun Karjasillan kaupunginosasta. Perikunta myi talon ja yhteensä ylimääräistä olisi nyt kasassa 120.000 €. Eläkeikään olisi 10 vuotta, mutta työ tuntuu jo nyt kiviriipalta. Pelkkää pääomaa syöden rahaa olisi nyt tonni kuussa eläkeikään asti, mutta ei Arja sillä haluaisi kituuttaa, kun asuminenkin maksaa. Mutta jos siihen kerta saa lisäksi 600 €/kk perustuloa, niin toimeentulohan on jo ihan kohtuullinen varhaiseläköitymiseen. Pääomatulot vielä siihen päälle, tai voihan niitä säästää vaikka sitten varsinaisten eläkevuosien aikana käytettäväksi.

Siksi #matalapalkkatuki tai negatiivinen ANSIOtuloverotus.

Turvallisuus ei ole kaikki kaikessa

Avainsanat

, ,

Kun minä olin pieni poika, niin Suomessa oli puhelinsalaisuus. Mitä se oli: kenelläkään ei ollut laillista oikeutta missään olosuhteissa kuunnella tai nauhoittaa toisten puheluita. Siis ei edes poliisilla. Ei edes oikeuden luvalla, vaikka poliisilla olisi ollut varma tieto siitä, että Liisa ja Kalle aikovat sopia viikon päästä tiistaina puhelimella milloin tekevät rötöksiä ja murhia. Oikeudella ei ollut lupa moisen syyn takia sallia puhelinkeskustelun kuuntelemista. Puhelinsalaisuus oli lainsäädännössä määritetty ehdottomaksi.

Ei puhelinkuuntelu maailmalla tuntemantonta ollut. Kommunismia tavoittelevissa maissa viranomaiset harrastivat sitä paljon ja hartaasti. Olihan tärkeää päästä selville yhteiskuntajärjestelmän todellisten ja oletettujen vihollisten verkostoista ja keskustelunaiheista. Puhelinkuuntelu oli tuttu teema myös amerikkalaisista elokuvista. Siellä toki heräteltiin tuomarit vaikka yöllä myöntämään lupia siihen. Mutta ei Suomessa. Suomessa kansalaisilla oli ehdoton puhelinsalaisuus.

Ei ole enää. Vähänkään vakavammasta rikoksesta jo valmistelun epäily mahdollistaa sen, että poliisi voi hakea oikeuden luvan epäillyn tietoliikenteen seuraamiseen. Siis tietoliikenteen. Puhelujen ja dataliikenteen. Vakavasta rikoksesta, tai sellaisen valmistelusta epäiltävien tietoliikenteen seuranta siis onnistuu nykylainsäädännöllä. Samalla tulee tietysti seurattua myös epäillyn kanssa yhteyksissä olevien viestintää.

Monessa muussa maassa ei ole niin nuukaa, vaan viranomaiset voivat seurata kansalaisten tietoliikennettä vapaammin. Suomeenkin on esitetty vapaampia säännöksiä. Perusteluina on esitetty esimerkiksi sitä, että kyllä monessa muussakin maassa tietoliikenteen seuranta on vapaampaa. Aivan loistava perustelu. Miten nöyryyttävää onkaan, että Suomessa kansalaisilla on parempi tietoturva oman tietoliikenteensä suhteen, kuin monessa muussa maassa.

On myös perusteltu, että kansalaisten muut oikeudet eivät saa olla ensisijaisia, jos sillä voidaan säästää ihmishenkiä. Kuulostaa hienolta periaatteelta, eikö vaan? Laajempia tietoliikenteen seurantaoikeuksia perustellaan terrorismin torjunnalla. Jos olen oikeassa käsityksessä, niin Suomessa on kuollut terroristisen teon uhrina toisen maailmansodan jälkeen kaksi ihmistä. Molemmat ovat liikaa.

Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi vuonna 2015 vajaat 1 700 henkeä. Siis yhdessä vuodessa. Alkoholilain viereillä oleva uudistushanke aiheuttaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan alkoholiperäisiä kuolemia Suomessa noin 150 lisää joka vuosi. Voivatko kansalaisten muut oikeudet olla ensisijaisia, jos sillä voidaan säästää ihmishenkiä?

Vaatekaapissani ja välillä päällänikin on ollut puolenkymmentä vuotta T-paita, jossa lukee: 1984? Orwell oli optimisti

Jahka löydän sen taas, niin puen päälleni.

Kaikella on maksajansa

Avainsanat

, , ,

Jos yritys saa yritystukea, sen maksavat ne yritykset, jotka tekevät tulosta, ja maksavat tuloksestaan yritysveroja. Toki siinä välissä on valtio, mutta vain välissä. Ne rahat kuitenkin otetaan veronmaksajien taskuista, ja tässä tapauksessa on selkeintä ajatella yritystukien lähtevän tulosta tekevien yritysten taskuista.

Jos varhaiskasvatuksesta tulisi vanhemmille maksutonta, sen maksaisivat ne veronmaksajat, joilla ei ole lapsia yhteiskunnan järjestämän päivähoidon piirissä. Toki myös päiväkodeissa olevien lasten vahemmat maksaisivat lastensa varhaiskasvatusta osin verotuksen kautta, mutta kunkin hetken tilanteen mukaan tarkasteltuna heidän maksamansa osuus olisi niin pieni, että on ihan oikein sanoa, että muut sen maksaisivat.

Jos rautatieliikenettä harjoittavan yrityksen on pakko liikennöidä kannattamatonta reittiä päästäkseen liikennöimään kannattavaa reittiä, sen kannattavan reitin matkustajat maksavat myös sen kannattamattoman reitin matkustajien lippuja. Sori vaan, ei se yritys itse mistään ylivoitoistaan niitä maksaisi. Ei yritys mistään muualta tuloja saa kuin asiakkailtaan. Tai voihan se tietysti yritystukia saada. Hillittömien voittojen muodostumisen taas estää hyvän markkinakilpailun aikaansaaminen.

Jos jollekin hankkeelle saadaan EU-tukea, sen maksavat EU-alueen veronmaksajat. Hyvä pointti on tietysti, että kun EU:lle maksetaan suomalaisten veronmaksajien rahaa, niin on vain oikeus ja kohtuus, että niitä rahoja saadaan takaisin Suomeen. Suorastaan ananrkistinen ajatus: entä jos niitä veroja, jotka kiertävät kehän: veronmaksajien taskut -> Suomen valtio -> EU -> EU-tukia jakava viranomainen -> tuen saaja, ei alunperinkään verotettaisi, vaan niiden tulojen saaja saisi itse käyttää ne varat? Tai, että ainakin tuo EU-mutka jäisi välistä pois ja Suomen valtio päättäisi niistä verovaroista? Eivät ne rahat varsinaisesti kasva byrokratian portaiden kertyessä.

Jos jollekin kuntien järjestämälle toiminnalle saadaan korvamerkittyä valtion rahoitusta, sen maksavat ne ihan samat veronmaksajat, joilta myös kunnat keräävät veronsa. Kyseessä on vain valtion ohjailua siihen, mitä asioita valtio haluaa kuntien tekevän. On toki tietysti kiva, että lisärahoituksella ohjailu tulee porkkanana, eikä keppinä. Suurta kuvaa siitä, että kaiken mitä tapahtuu EU:n, valtion, maakunnan tai kunnan toimesta maksamme me ihan itse omista taskuistamme otettavilla veroilla, se ei kuitenkaan muuta.

Vesiaiheesta täysin aiheetta

Avainsanat

, , , ,

Suomi tarvitsee innovaatioita. Mutta ei sellaisia innovaatioita, kuin millaisen Helsingin kaupunki on innovoinut Ylä-Malmin torille: vesiaiheen ilman vettä. Itselleni sana vesiaihe oli pitkään vieras, mutta myöhemmin yksi sellaiseksi tarkoitettu on tullut kovasti paljon tutuksi lähikauppareitiltäni.  Tässä blogipostauksessa on siis agraariyhteiskunnan aikaisin termein ilmaistuna oma lehmä ojassa. Toki muutaman kymmentuhannen muunkin lehmä, joille Ylä-Malmin tori on keskeistä kaupunkitilaa.

Kuvakaappaus Google Mapsistä täydennettynä punaisella Ylä-Malmin torin vesiaiheen sijaintiympyrällä. Kuvassa on linkki Google Mapsin tähän sijaintiin:

vesiaihe

Kahdeksan kuvaa kertonee enemmän kun kahdeksan tuhatta sanaa. Toki yksi niistä kuvista on lehtileike:

5.7.2017:

28.5.2017:

17.3.2017:

19.11.2016:

14.8.2016 (10.8.2016 Koillis-Helsingin Lähitieto -lehti):

15.7.2016:

19.6.2016:

11.6.2016:

Kuvien koruttoman kertoman jäkeen tiivistetään niitä aiempaa historiaa kahteen riviin:

Vuodet 2013-2015:

Alas ollut vedellä täytettynä ja vesisuihkut päällä muutamia viikkoja.

Kuntarakennepoliittinen loppupohdinta:

Mikäli Malmi ei olisi kaupunginosa, vaan oma kaupunkinsa, ei sen keskustorin veistosallas olisi vuosikausia laiminlyötynä kaunistuksesta rumistukseksi.

Kehät ja Välit auki!

Avainsanat

, , ,

Helsingin kaupungin uusi yleiskaava linjaa kaupungin kasvun pääasiassa Kehä I:n sisäpuolelle. Kehä I:n sisällä kaava mahdollistaa moottoriteiden liikenteenvälityskyvyn pienentämisen ja niiden muuttamisen monin osin kaduiksi, bulevardeiksi. Muutoksen puollustajien mielestä sillä ei ole olennaista liikenteellistä vaikutusta, jos kaupunki ei joka tapauksessa ota katuverkkoonsa liikennettä sisään määräänsä enempää. Sovitaan vaikka niin.

Mutta voitaisiinko samalla sopia myös niin, että Kehät ja niiden väliset moottoritiet liittymäratkaisuineen parannetaan siihen tasoon, ettei niillä ole liikennettä hidastavan tason ruuhkaa tavallisen arkipäivän työmatkaliikenteessä? Pääkaupunkiseudun kasvua käsittelevissä keskusteluissa henkilöautoliikenteeseen nihkeästi suhtautuvat ovat usein argumentoineet ajonouvoliikenteen sujuvoittamisparannuksiin, että ne olisivat hyödyttömiä ruuhkien poistamisessa perustellen sitä sillä, että liikenne kasvaa vastaavasti kuin väylien välityskyky paranee.

Minä taas väitän, että Kehät I, III ja V ja niiden väliset moottoritiet liittymäratkaisuineen on mahdollista rakentaa niin mitoitetuiksi, että nillä ei esiinny olennaista liikenteen hidastumista tavanomaisen arkipäivän liikenteessä, ellei päällä ole onnettomuustilannetta tai muuta vastaavaa häiriötä. Ei liikenettä sen enempää muodostu, kuin mitä on liikkumistarpeita. Eikä Helsingin työssäkäyntialueelle lähivuosikymmeninä paljon yli Suomen nykyisen väkiluvun verran ihmisiä keskity 😉

Eivätkä ne robottiautotkaan ihan huomenna ruuhkissa aikaansa menettävien aikaa pelasta. Rohkenen arvata, että myös vuonna 2030 valtaosa Sipoonlahden moottoritiesillan ylittävistä henkilöautoista pitää sisällään ajotapahtumista vastuullisen kujettajan ja että suurimmassa osassa niiden henkilöautojen rekisteröidyissä haltijatiedoissa on merkintä yksityishenkilöstä.

Kehä I:n sisäpuolen osalta rajattakoon se ruuhkattomaksi sitten vaikka niillä ruuhkamaksuilla. Tämä siis yksityisenä mielipteenäni, kuten kaikki tänne blogiini kirjoittama.

Paha kuntapoliitikko on hyvä kuntapoliitikko

Avainsanat

Tänä iltana selviää, ketkä tekevät kunnissa päätöksiä seuraavat neljä vuotta ensi kesästä lähtien. Noin vuosikymmenen mittaisen kuntatyökokemukseni kautta minulle muodostuneen päättäjätuntemuksen perusteella minulle on muodostunut vahva mielikuva siitä, että ainakin lähes (ellei jopa lähes absoluuttisen) aina politiikan henkilöiden tavoitteena on aikaansaada päätöksenteolla yleistä hyvää. Yksityisen edun tavoitteluun poliittiseen päätöksentekojärjestelmään osallistuminen olisikin pääsääntöisesti aika onnettoman huono valinta verrattuna vaikkapa saman ajan käyttämiseen oman uran, yritystoiminnan tms. kehittämiseen.

Eli lähtökohtaisesti poliitikko pyrkii yleiseen hyvään. Siitä, mikä ennenkaikkea on yleistä hyvää, on toki poliittisen kentän eri laidoilla toisistaan poikkeavia painotuksia. Yhdellä laidalla ollaan usein sitä mieltä, että erityisen tärkeää hyvää on, ettei ihmisiä veroteta ihan mahdottomasti. Toisella laidalla taas ollaan sitä mieltä, että erityisen tärkeää hyvää ovat hyvät yhteiskunnan järjestämät palvelut.

Hyvinä aikoina molemmat laidat voivat kohtuudella jakaa erityistä hyväänsä. Voidaan lanseerata uusia  palveluita ja parantaa aiempia, sekä joskus jopa yhtä aikaa keventää verostusta. Ankarina aikoina hyvän jakamisen toimintamalli ei kuitenkaan toimi. Tai toimii aikansa. Voihan julkishallintoa pyörittää myös velaksi.

Tiukan talouden aikoina poliittisen päätöksentekojärjestelmän, joka koostuu yksittäisistä poliitikoista, pitäisikin tehdä päätöksiä, jotka tekevät yksittäisille äänestäjille pahaa. Ja se ei tunnu olevan hyväsydämisille poliitikoille helppoa. Mutta loputtomiin julkishallintoa ei voi rahoittaa velanottoa kasvattamallakaan. Velka on siirrettyä verotusta. Ja verotus on sitä, että niiltä, joilta voidaan ottaa, OTETAAN PAKOLLA RAHAA POIS, ja käytetään sitä yhteiskunnan palveluntuotantoon, investointeihin ja tulonsiirtoihin.

Ihmisistä tulonsiirtojen vastaanottajat ja palvelutuotannon suoritteita merkittävästi käyttävät ovat nettohyötyjiä suomalaisesta yhteiskuntamallista. Eli jos talouden tasapainoa haetaan menoja säästämällä, niin merkittävin säästöpotentiaali löytyy siitä, että OTETAAN POIS LAPSILTA, VANHUKSILTA, SAIRAILTA, VAMMAISILTA, KÖYHILTÄ, KULTTUURILTA jne.

Eli vallitsevissa olosuhteissa ollakseen hyvä talouspoliitikko, ja estääkseen yhteiskunnan ylivelkaantumisen, pitäisi tehdä jommalle kummalle tai molemmille ryhmälle pahoja ratkaisuja:

1. OTTAA nettomaksajilta PAKOLLA LISÄÄ RAHAA POIS kiristämällä verotusta

tai

2. OTTAA nettosaajilta LAPSILTA, VANHUKSILTA, SAIRAILTA, VAMMAISILTA, KÖYHILTÄ, KULTTUURILTA jne. POIS PALVELUJA

on toki vielä kolmas tie, eli velanoton lisäämisen mahdollisuus.  Aikansa silläkin pärjää näinä nollakoron aikoina, mutta ei niin loputtomiin voi jatkaa.

Tämä blogipostaus on mukaelma vuonna 2013 julkaisemasta postauksestani ”Paha poliitikko on hyvä poliitikko”

Halla-aho on suosikkina PS:n puheenjohtajaksi

Avainsanat

,

#politiikka Politiikan kuume on tällä hetkellä kuntavaalipöhinässä, mutta pian vaalien jälkilöylyjen laskeuduttua on edessä paluu politiikan arkeen. Yhtenä sen arjen mielenkiinnon kohteita on, kenestä tulee Timo Soinin vuosikymmenten jälkeen perussuomalaisten puheenjohtaja. Kaikki eivät ole nukkuneet tätä aihetta näin vaalien allakaan, vaan pelimiehet ovat laittaneet ropojaan senkin kamppailun vedonlyöntiin:

ps

Yllä oleva kuvakaappaus on Unibet-vedonlyöntifirman sivuilta tänä aamuna. Sen kertoimien perusteella Jussi Halla-ahon valinta perussuomalaisten puheenjohtajaksi on noin kaksi kertaa todennäköisempää kuin Sampo Terhon. Käytännössä kyseessä ei ole peliyhtiön itsensä jollakin asiantuntija-arviolla määrittämä ennuste, vaan kun kyseinen vedontlyönti on ollut siellä jo pidempään avoimena, niin yhtiö on säätänyt kertoimia sen mukaan, miten vedonlyöjät ovat eri vaihtoehdoille panostaneet.

Timo Soini tietää ravimiehenä hyvin mitä tällainen tilanne merkitsee. Kun pelaajat raveissa pelaavat hevosen voittakertoimeksi 1,40, niin kyseessä on selvä pelikansan suosikki. Tilastollisen seurannan perusteella kertoimeen 1,40 pelattu hepo useimmiten myös on eka turpa hillotolpalla. Ei toki likikään aina, eli ei 2,75 kertoimisen kakkossuosikin voittokaan mikään Hevosurheiluun isoja otsikoita repivä jättiyllätys olisi.