Avainsanat

,

Verotuksella kerätään varoja niiltä, joilta voidaan, niihin asioihin, joita päättäjien mielestä pitää panostaa.

Koska hyvää ja tarpeellista on paljon, mutta ankara verottaminen ei nauti suurta kansansuosiota, niin valtion ja kuntien menot ovat tupanneet kasvamaan verotuloja suuremmiksi. Nämä tuloja suuremmat menot julkishallinto kattaa velalla, ja velan suuruuden jossain tolkullisissa rajoissa pysyminen on rajana sille, mitä yhteiskunta järjestää tai tulonsiirtää.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Sekä virkakoneistosta, että poliittisista päättäjistä on vuosi vuodelta löytynyt aina vain uutta virtaa kehittää kehitystä normiohjauksella. Sehän on siinä mielessä hirveän kätevää, että se maailman parantaminen ei näy menona valtion tai kunnan talousarviokirjassa.

Maksajan kannalta sillä ei tosin ole mitään merkitystä, lähtevätkö rahat lompakosta verotuksella, vai kauppakuitin kautta. Eilisen normiohjauspikku-uutinen oli: Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on tiukentanut linjaansa rantalaidunnukseen. Nautakarjaa ei saa enää päästää vesirajaan juomaan vettä, koska veteen tarpeitaan tekevä karja pilaa veden laadun.”

Mitä se tarkoittaa:
1. Rantalaidunnusta harjoittavien maatalousyrittäjien pitää aidata rannat
2. Mikäli karjan juominen on ollut rannasta järjestetty, niin juottamiselle pitää rakentaa tekninen järjestelmä

Sekä kohdat yksi, että kaksi maksavat jotain ja sen sen maksun maksaa aluksi maatalousyrittäjä, ja loppujen lopuksi joku välillä: karjan pitäjä – kuluttaja.

Jos valtio (tai muu kussakin asiassa toimivaltainen taho) määrää jotain uutta ja ihmeellistä olevaan tilanteeseen nähden, niin eikö olisi reilumpaa, että ne kustannukset menisivät määräävän tahon tilinpidon kautta, eivätkä yksittäisten oikeushenkilöiden menoina? Tämä ihan varmasti hillitsisi myös innostusta uuteen normitukseen.

Tuossa rantalaidunnusasiassa se tarkoittaisi sitä, että jos valtio määrää, että aiemmin sallittu rantalaidunnus on tullut valtion antamalla määräyksellä kielletyksi, niin valtio maksaa määräyksensä aiheuttamat aitaamis- ja juomavesijärjestelyt.

Veikkaan, että tuskinpa ns. paskavesiasetusta olisi ikinä annettu, jos maksumiehiksi ei olisi siinä määrätty suoraan kansalaisia, vaan rahat siihenkin uudistukseen olisi pitänyt kerätä verotuksella. Tuoreemmista tapauksista esim. keväällä eduskunnassa hyväksyt tiukennusmääräykset aseiden säilyttämiseen (useamman kymmenen miljoonaa euroa) tai syyskuun alussa voimaan tulleet (mutta onneksi nyt kumotut) määräykset patruunoiden säilyttämisestä olisivat mitä todennäköisimmin jääneet säätämättä, jos uudistusten rahoitus olisi pitänyt kierrättää valtion budjetin kautta.

Kansalle kokonaisuudessaan aiheutuvien menojen kannaltahan tilanne olisi ihan sama, vaikka rahat uudistuksiin kerättäisiin verotuksella. Tai itse asiassa kustannus yhteiskunnalle tarpeellisiksi harkituista parannuksista jakautuisi silloin tasapuolisemmin, kuin normit vain niihin velvollisille kohdentuvilla piiloveroilla maksattamalla.