Avainsanat

,

Otsikossa ei ole huutomerkkiä perässä. Eli kyseessä ei ole sotahuutomainen julistus, jonka idän trollit olisivat näpytelleet kaapattuaan blogin. Se on toteamus.

Sivuutan täysin asian moraaliset-, juridiset- yms. seikat ja tyydyn lakonisen realismiin. Niin se vaan on: Krim on nyt ja nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan osa Venäjän valtiota. Mitä siitä pitäisi seurata? Tosiasioiden tunnustaminen. Eli:

  • Talouspakotteet ja matkustusrajoitukset Venäjään ja venäläisiin sekä heihin yhteyksissä oleviin eivät tule johtamaan siihen, että Venäjä luopuisi Krimistä.

Mitä siitä pitäisi seurata? Keskustelua siitä, halutaanko pakotteilla rangaista, koska niillä ei voi Krimin asemaa muuttaa. Ja kun ilmeisesti halutaan rangaista, miten pitkään halutaan rangaista, ja millä teholla?

Eli suunnitelma siitä, luovutaanko pakotteista jollain aikavälillä? Ja ovatko pakotteet tällä hetkellä liian lieviä, sopivia vai liian rankkoja? Tässä pohdinnassa koko ajan muistaen, että ei ole odotettavissa, että Venäjä luopuisi Krimistä, vaikka pakotteet olisivat miten rankkoja tahansa ja kestäisivät miten pitkään tahansa.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin käytännössä ilmeisesti lähinnä Itä-Ukrainan taistelut ovat se ulottuvuus, joita pakotteilla oikeasti enää yritetään ajaa alas. Kysymys kuuluukin, toimivatko nykyiset pakotteet niitä taisteluitakaan hyydyttävästi?

Sotaa käyvä Ukraina ei voi integroitua tiukasti länteen, vaan se jää roikkumaan epämääräisyyden tilaan. Jos Venäjän tavoite on Venäjään kuuluva Krim ja epämääräisyyden tilassa idän ja lännen välissä lilluva Ukraina, niin se voi olla valmis maksamaan siitä statuksesta kallista hintaa pitkäänkin.

Toki sama aiemmin esille ottamani rankaisemisulottuvuus on relevantti tarkastelunäkökulma Itä-Ukrainan osaltakin. Inhimillisesti katsottuna jatkuva pienikään sota siellä ei tietenkään ole hyväksyttävää. Äitien pojat siellä kuolevat. Tytöistä, äideistä, isistä, ukeista ja mummoista puhumattakaan.