Avainsanat

, ,

Jotkut tuppaavat selviämään aina, toiset jopa menestymään myös ankarina  aikoina. Jos rajataan tarkastelua Suomen valtioon siinä mielessä, miten se ilmenee keltaisesta budjettikirjasta, niin selviäminen on kiinni valtion tulot-menot-velka -kolmion trigonometrian ratkaisemisesta. Sen yhtälön ratkaiseminen on muuttunut huomattavasti vaikeammaksi, kun ikiomaan valuttaan liittyvät menetelmät eivät ole käytettävissä.

Itse en usko poliittesen järjestelmän päätöksenteon kautta ohjautuvan velkarahan olevan niin osuvaa, että sitä voitaisiin käyttää itse itseään rahoittavana keinona. Julkisen velan lisäämisen tehottomuutta keinona on tuonut asiokkaasti esiin ainakin Nordean aiempi pääekonomisti Roger Wessman esim: http://rogerwessman.com/2015/02/09/itseaan-rahoittavan-elvytyksen-haastavuus/

Pidemmällä aikavälillä siis menojen ja tulojen täytyy kohdata toisensa kohtuullisen hyvin, kun velan käytön rajat ovat tulossa vastaan. Uusi hallitus on menojen kuriin saattamisen ideologiaan sitoutunut, joten sillä polulla seuraavat vajaat neljä vuotta mentänee.

Oppositiosta on kyllä jo hyvin otettu esille, että hallitusohjelman mukaisessa menoalenemassa on mukana hyvin merkittävää riskiä. SOTE:ssa säästöjen saaminen SOTE-uudistuksen kautta tällä vaalikaudella lienee valitettavasti toiveajattelua.

SOTE:ssa varsinaista uudistuksen toimeenpanoa päästään tekemään vasta vaalikauden loppupuolella. Mylläkkä kuntajärjestelmästä maakuntamalliin on väistämättä niin iso, että jo pelkät sen muutoksen tekemisen kustannukset ovat niinä vuosina helposti mahdollisesti saavutettavat säästöt syöviä. Pidemmällä aikavälillä suuruuden ekonomialla lienee kuitenkin saavutettavissa sopeutusta silläkin sektorilla.

Siperia opettaa, ja kyllä tästäkin selvitään.

Tämän blogipostauksen sisältö on nyt julkaise-painiketta klikatessani ehdolla kommentiksi Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogin postaukseen: http://blogit.hs.fi/perassahiihtaja/2015/06/08/miten-tasta-selvitaan/