Avainsanat

,

Asuntotulon vero oli Suomessa käytössä ollut vero, jota perittiin omistusasunnossa asuvilta. Sen määrä laskettiin siten, että omistusasunnossa asuvan asumiskuluja verrattiin vastaavanlaisesta vuokra-asunnosta yleisesti perittyyn vuokraan. Omistusasujan asumiskulut olivat yleensä pienemmät; näin syntynyt säästö laskettiin omistusasunnossa asuvan valtionverotuksen alaiseksi tuloksi jota verotettiin muiden tulojen tapaan. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Asuntotulon_vero

Asuntotulon verotushan voisi olla päänavaus laajemmallekin hypoteettisten tulojen verottamiselle. Äkkiäkös valtion verotulot räjäytetään taivaisiin, kun aloitetaan asuntotulon lisäksi myös polkupyöratulon (kapitalistisesti polkupyöränsä omistavat tienaavat virtuaalista tuloa omistamalla fillarinsa vuokraamisen sijasta), autotulon, venetulon, kesämökkitulon (siinä sitä vasta tuloa tuleekin, kun lasketaan 52 irtoviikon vuokraa vastaava tulo, eli säästö niitä 52 viikkosta, joiksi käytettävissä ollutta mökkiä ei olekkaan vuokrattu vuokramökkinä) jne. verottaminen.

Mutta miksi tyytyä vain omistamisen verottamiseen, kun periaate on helposti laajennettavissa myös palveluihin? Itse kämppänsä siivoava saa siivoojattomuustuloa ja kotona pyykkäävä saa pesulapalveluiden käyttämättömyystuloa. Kotona syövä taas nauttii ravintolassa ruokailemattomuustuloa.

Siivoojattomuustulon määrä olisi aika helposti määritettävissä muodostamalla kullekin asuntokunnalle veroehdotusmenettelyn kautta sottaavaisuuskerroin, jolla asunnon pinta-alan ja verohallinnon vahvistaman paikkakuntakohtaisen siivoustulon neliökohtaisen perustehinnan avulla laskettava siivoojattomuustulon perustaso korjattaisiin vastaamaan kyseisen asuntokunnan sottaavaisuustason mukaista siivoojattomuustuloa. Mahdollisesti käytettyjen siivouspalvelujen kustannukset olisivat luonnollisesti vähennyskelpoisia suoraan siivoojattomuustulosta.

Pesulapalveluiden käyttämättömyystulon määrittämisen osalta olisi hyvin mahdollista jatkaa Ollilan työryhmän viitoittamalla tiellä modernin teknologian hyödyntämiseen. Vain käyttökerrat, pestyn pyykkimäärän ja käytetyn pesuohjelman rekisteröivät ja tiedot verohallinnolle toimittavat pesukonetyypit olisivat vastaisudessa sallittuja, jolloin saatu pesulapalveluiden käyttämättömyystulo olisi verottajan helposti määritettävissä saaduista tiedoista laskemalla.

Pesulapalveluiden käyttämättömyystulon osalta ovelimmat veronkiertäjät todennäköisesti harrastaisivat myös tekstiilien käsinpesua, joka toki tulisi diskriminoida tiukasti samoin kuin likaisten vaatteiden käyttäminen. Oma ongelmakohtansa olisivat myös talo- tai kiinteistöyhtiökohtaiset pesutuvat, mutta yleensähän pesutupien koneiden käyttäminen perustuu vuorolistojen käyttämiseen ja kiinteistöhoitajat voisivat kerätä vuorolistat isännöitsijöille, jotka edelleen syöttäisivät kerätyt pesukoneiden käyttäjätiedot verottajan järjestelmään 1.7.2014 voimaan astuneiden lakisääteisten rakentamistyön urakka- ja työntekijätietojen pohjalta kuukausittain tehtävien rakentamisilmoitusten tekemisen yhteydessä.

Ravintolassa ruokailemattomuustulon määrittämiseen en nyt tähän hätään esitä mitään yksityiskohtaista menetelmää, vaan trendikkäästi joukkoistan asian verkkoyhteisön pohdintaan.

Ja ei, tämä ei ole vakavasti tehty ehdotus vaan sarkastinen extrapolointi asuntotulon verottamisajatuksesta, jota silloin tällöin jotkut edelleen tuovat ehdolle. Esim: http://www.soininvaara.fi/2014/07/10/mietteita-verotuksesta-12-perintoverotus/comment-page-2/#comment-355626