Avainsanat

,

Markkinateoreettisesti ajateltuna työttömyys on yksinkertainen asia: Saatavan työn tuottavuus on työnantajan arvion mukaan alhaisempi kuin työn antamisesta todennäköisesti aiheutuvat kustannukset + tuottotavoite.

Kaikki erittelyt siitä eteenpäin ovat vain hienosäätöä. Eli rakentellisen työttömyyden ratkaisu on yksinkertaisesti saada yhtälössä työntekijän tulofunktio ja työnantajan tuottofunktio kohtaamaan siten, että muodostuu win-win tilanne.

Kaikista yksinkertaisin tapa korjata tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.

Yllä oleva ratkaisu parantaisi matalapalkkaisen työn tarjontaa huomattavasti, koska matalapalkkaisen työn tekijän tarvitsisi tuottaa vain oman käteen jäävän palkkansa (+ työn tuottotavoitteen ja palkallisen vapaiden palkan) verran. Sisämarkkinoille jäävän tuotannon osalta alv:n kattavasti tuotantopanosta pitäisi kyllä yllä olevallakin mallilla syntyä.

Fiksu työnantaja joutuu huomioimaan sivukuluiksi myös työntekijäsidonnaiset riskit ja palkat sivukuluineen niiltä ajoilta kun työntekijä ei ole sorvin ääressä, mutta on oikeutettu palkkaan. Työntekijäkuluksi työnantaja joutuu huomioimaan myös sijaisten palkat ja sijaisten sivukulut ao. ajanjaksoilta sekä edelleen ketjuna sijaisista aihutuvat riskit sekä myös sijaisten hankkimisesta ja perehdyttämisestä aiheutuvat kulut.

Äitiysloman sijaisen sairasloman tuuraaja ei ole mikään tavattoman harvinainen työsuhde.

Em. lähtökohta huomioiden matalapalkkaisen työn tarjontaa saataisiin parannettua pelkällä palkan sivukulujen progressiolla aikaansaatuakin suuremmaksi muuttamalla matalapalkkaisen työntekijän poissaoloista johtuvia menoja enemmän vakuutusjärjestelmän kautta tuleviksi so. progressiivisen sivukulujen keräämisen kautta suurituloisten ja heidän työnantajiensa maksettaviksi.

Vielä pidemmälle meneviä malleja alhaisen tuottavuuden työpaikkojen luomiseksi siten, että ne olisivat kuitenkin työntekijälle edullisia vastaanotettavia ovat mm. verotuksen alimmissa tuloluokissa negatiiviseksi kääntävät mallit sekä muut tarvittaessa jopa suorilla tulonsiirroilla pysyvästikin matalapalkkatöitä tukevat mallit kuten esim. velipojan kehittelemä ns. Martikaisen malli. Ao. Martikaisen mallissa tuki ohjataan työnantajille.