• Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
  • Jouni Martikainen
  • Etusivu
  • Valokuvia

Jouni Martikaisen juttuja

~ Hämmästelyä ja kummastelua jo vuodesta 2011

Jouni Martikaisen juttuja

Tag Archives: palvelunhankinta

Ylilaatu miellyttää

02 maanantai Mar 2015

Posted by Jouni Martikainen in Malmi, markkinatalous, palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Malmi, markkinatalous, palvelunhankinta

Ylilaadulla tarkoitan tässä asiakkaan odotukset ylittävää laatutasoa. Ammattimaisessa laatumäärittelyssä pyritään haluttuun laatutasoon ja siinä pysymiseen. Myös kustannuksia muodostavaa tarpeettoman hyvää laatua vältetään. Mäkkärin juustohampurilaisen kuuluu olla mahdollisimman samanlainen aina ja kaikkialla.

Voi olla, että esimerkit, joita käsittelen tässä postauksessa eivät ole palveluntuottajan näkökulmasta ylilaatua, vaan he ovat toimineet juuri niin, kuin heidän laatuoheistuksensa ovat määritelleetkin. Siinä tapauksessa onnittelut ainakin minua kuluttaja-asiakkaana miellyttäneestä palveluiden laatutason määrittelystä.

Olen blogissani käsitellyt kriittiseen sävyyn ainakin Postin, Elisan ja Sanoman toimintaa. Pääsääntöisesti arjessa kohtaamani palvelut ja tuotteet vaikkapa ruokakaupassa ovat jotakuinkin odotusteni mukaisia. Ne eivät ole herättäneet tarvetta avautua blogiurputuksella, mutta eivät myöskään ole synnyttäneet sen kummempia positiivisiakaan tuntemuksia.

Mutta joskus myös iloisesti yllättyy asiakkaana. En osaa arvioida, ovatko nämä iloiset yllätykset asiakkaalle kyseisille yrityksille tulosta tuovia vai vieviä tekijöitä, mutta ainakin nämä kolme esimerkkiyritystä saavat nyt tässä blogissa ilmaista mainosta.

Suuri yritys: Nordea

nordea

Toimintahäiriö yhden pörssituotteen osalta verkkopankissa -> kaupan viivästymisestä minulle aiheutuneen vahingon korvaaminen.

PK-yritys: Telewell

Vikaa, vikaa, vikaa huuto.net:stä kaytettynä ostamassani reitittimessä. Otin yhteyttä Telewell:in asiakaspalveluun. Saatu neuvo ei auttanut. Seuraavaksi ohje lähettää laite heille. Ei kyselyjä mistä ja milloin ostit, onko kuittia tai ohjetta olla yhteydessä tuotteen kuluttajalle myyneeseen kauppaan. Paluupostissa uusi laite.

Mikroyritys: Malmin suutari

suutari

Menin teetättämään vyöhön lisää reikiä. Venynyt se oli – en minä sentään laitunut ollut. Suutari teki näppärästi lisää reikiä. Hinta: ”Tuo joskus jotain isompaa työtä tehtäväksi.”

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Veronmaksajat maksavat hölmöilyt hankinnoissa

11 sunnuntai Lok 2015

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta, terveyspalvelut

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

markinnatalous, palvelunhankinta, terveyspalvelut

Kun valtio, kunta, seurakunta tai muu julkisyhteisö ostaa jotain, niin valtio, kunta, seurakunta tai muu julkisyhteisö on vain välittäjä ostoksen maksamiselle. Rahat ostokseen kerätään veronmaksajilta veroina tai muina kansan kärttyisältä kädeltä kerättävinä maksuina.

Aamun YLE uutisoi: ”Terveystalo Attendo tarjosi lääkäriä vankilaan pilkkahintaan 50 senttiä/tunti.” Onko pari vuotta sitten veroparatiisitoiminnastakin syytetty yritys nyt herännyt ylitsepursuavaan yhteiskuntavastuuseen, ja tarjoaa vankiloiden lääkäripalveluita talkootyönä?

Melko yllättäen näin ei kuitenkaan ole, vaan ylle linkatun YLE:n artikkelin mukaan: ”He luottivat siihen, että me otamme sitten kalliimpia erikoislääkärin palveluita, jotka olisivatkin olleet sitten lähempänä kahtasataa euroa tunti.”

Lähdeaineistona vain tuo YLE:n juttu herää vakava epäilys siitä, että hankinnan tekijä ei ole osannut määritellä tarjouspyyntöönsä yleislääkäri- ja erikoislääkäripalveluiden hintojen painoarvoja tarjousten vertailukriteeristöön oikein. Vankilalääkäreiden hankinta on nyt Markkinaoikeudessa, joten aika näyttää kohdentuuko hankinta loppujen lopuksi Attendoon, vai pitääkö päätös sen tarjouksen hylkäämisestä.

Kävi miten kävi, vankilalääkärihankinnan maksamme me: sinä ja minä sekä muutama miljoona muukin suomalainen. Samoin maksamme kyseisen hankinnan valmistelutyön ja oikeusprosessin.

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Kuntien tie: suunnitelmatalous vai markkinatalous?

13 keskiviikko Tou 2015

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta, politiikka, terveyspalvelut

≈ 2 kommenttia

Avainsanat

markkinatalous, palvelunhankinta, politiikka, terveyspalvelut

Kun minä olin pieni poika, niin poliittisessa keskustelussa käytiin vakavalla naamalla debaattia siitä, kumpi on parempi talousjärjestelmä: suunnitelmatalous vai markkinatalous.

Nuoremmille tälle sivulle eksyville surffailijoille koko termi suunnitelmatalous voi olla vieras. Meitä lähinnä ollut suunnitelmatalous oli Neuvostoliitto, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjattiin keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan ja tuotannon resurssit olivat yhteiskunnan. Muistini mukaan oppikirjojen mukaan Suomessa noudatettiin silloin sekatalousjärjestelmää, joka oli markkina- ja suunnitelmatalouksien välimuoto.

Neuvostoliitolle ja sen talousjärjestelmälle kävi niin kuin kävi ja suunnitelmataloutta noudatetaan valtiotasolla enää muutamassa kuriositeettivaltiossa. Suomessakaan ei enää käydä primetime-keskusteluja siitä olisiko optimaalinen Suomen talousjärjestelmä suunnitelmatalous. Paitsi, että käydään: kunnissa.

Valtio on Suomessa luopunut lähes täysin valtion omana työnä tehtävästä työstä, joka muodosti osaltaaan sitä takavuosikymmenten sekatalousjärjestelmämme suunnitelmatalouspuolta. Valtion omat koneet ja työvoima eivät rakenna tai kunnossapidä teitä eikä ajastaan jälkeen jääneiden valtion ikiomien maansiirtokoneiden työpanos enää ole valtion panos valtionapua saaviin vesihuoltohankkeisiin. Jos valtio tarvitsee työsuorituksia, niin yleensä valtio ostaa resurssia markkinoilta. Valtio toimii markkinataloudessa.

Kunnat ovat toista maata. Kunnissa 70-luvun sekatalousjärjestelmä on voimissaan. Julkisuudessa käydään vakavaa keskustelua siitä, miten autuaallista suunnitelmatalouden osuus on kunnissa. Ei toki sillä nimellä, että käytettäisiin termiä suunnitelmatalous.

Puhutaan kuntien oman tuotannon ulkoistamisista tapana siirtää viattomien kuntalaisten vähät varat inhoille kapitalisteille veroparatiiseihin saamatta kunnon vastinetta maksetuille hillittömille sopimushinnoille. Vastapainoksi esitetään kuinka yhteiskunta ihan itse tuotannon järjestämällä saa järjestettyä kaiken ihan varmasti paremmin ja halvemmalla, kuin mitä markkinoilta hankkimalla.

Niin, sehän se oli teorian mukaan suunnitelmatalouden yksi keskeinen hienous: hyödykkeiden, tarvittavien tavaroiden ja palveluiden, tuottaminen ilman, että riistäjäkapitalistit kahmivat niiden hinnoissa itselleen voittoa. Sama kaiku kuuluu, kun keskustellaan kuntapalveluiden järjestämisestä.

Kuntien teknisten toimien talonrakentamisen uudishankkeita kunnatkaan eivät kuitenkaan enää tee omana työnä. Vielä takavuosikymmeninä joissain kunnissa niinkin tehtiin. Mutta vaikkapa infrarakentamisessa nykyisinkin kunnan ihan itse kunnan omilla työtekijöillä ja maansiirtokoneilla rakentaminen ei ole mitenkään tavatonta. Rakennetun omaisuuden hoidon ja kunnossapidon osalta kunnan omin voimin tekeminen on valtavirtaa. Kunnissa uskotaan suunnitelmatalouteen.

Tekninen toimi on pieni sektori kuntien taloudessa, mutta sama vankkumaton usko toimintamalliin, jossa tuotantoa tehdään kunnan tai kuntayhtymän omana työnä vallitsee valtavirtana isomman rahan SOTE-sektorillakin. Viel’ elää vahvana maassamme usko suunnitelmatalouteen.

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Pykälillä onneen – osa II

31 lauantai Elo 2013

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta, politiikka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

markkinatalous, palvelunhankinta, politiikka

Yksi esimerkki siitä, kuinka varmasti hyvässä tarkoituksessa tehty lainsäädäntö ei mielestäni oikein natsaa, on tilaajavastuulaki.

Tilaajaorganisaatiossa työskentelevän näkökulmasta veikeä ominaisuus tilaajavastuulainsäädännössä on se, että sen noudattamisen kannalta on olennaista, että kaikki mahdolliset ja mahdottomat kupongit ja vakuuttelut on kerätty “alihankkijalta”. Alihankkija lainausmerkeissä siksi, että kuntaan nähden tulkitaan alihankkijoiksi myös kokonais- tai pääurakoitsijat.

Olennaista ei siis ole se, onko firma koijarifirma vaiko ei, vaan se, onko siltä kerätty kaikki kupongit ja vakuuttelut. Eivätkö ne vakuuttelut ja kupongit sitten takaa, että kaikki on kunnossa? No eivät. Esim. koijariyrittäjän seitsemännen uunituoreen sarjayrityksen paperithan ovat parasta a-luokkaa ja tilaajavastuulakimielessä kaikki hyvin.

Sen sijaan jos 20 vuotta paikkakunnalla toimineelta yksityisyrittäjältä, joka on koko ajan hoitanut kaikki velvoitteensa, onkin jäänyt keräämättä tilaajalle (jälleen) kuponki siitä, että hän edelleen noudattaa itse itseensä yksityisyrittäjyyttä työehtosopimuksena, niin johan tilaajaaja on tilaajavastuukriminaali.

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma – osa II

26 sunnuntai Elo 2012

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

markkinatalous, palvelunhankinta

Kuntien velvollisuus on järjestää kuntalaisille palveluja. Pienen ymmärrykseni perusteella vaihtoehtoja on karkeasti ottaen kaksi. Ostaa niitä palveluja tai tuottaa niitä omin voimin. Tässä tarkastelussa lasken kuntayhtymät yms. omin voimin tuottamisen luokkaan, koska kyseessä on voittoa tavoittelematon kuntien itsensä omistama tuotanto.

Alkukuusta sateenkaarihallituksen ministeri Paavo Arhinmäen lausumaa oli otsikoitu verkkoHesariin: ”Julkisista hyvinvointipalveluista ei saa tehdä bisnestä.”  Minä pienenä ihmisenä (oisko 181 cm) kyseenalaistin sitä, ja kirjoitin samaisen jutun nettikommentteihin haastavasti: ”Jos yksityinen pystyy tekemään jossain palvelussa sekä voiton, että saman tai paremman laadun ja ehkä kaiken sen vielä halvemmalla kuin julkinen, niin luulisi sen olevan OK? Mutta kaikille ei näemmä kelpaa sekään, kun yritystoiminta on heistä vaan niin väärin.”

Sitä kommentoitiin sinne seitsemän nimimerkin toimesta. Seuraavaksi lainauksia kuudesta kommentista:

turskatti: ”Tällöin tulisi erottaa jokainen kunnan hankintatoimesta vastaava henkilö. Loistoesimerkki on joku koulun ruokala, jossa syötettäviä on 300-3000. Tämä on taatusti riittävän suuri hankintayksikkö, joka voi asioida suoraan meijereiden ym. tukkutoimittajien kanssa.

On vaikeata kuvitella, kuinka joku kaupallinen operaattori voisi ostaa potut vielä halvemmalla ja samalla tuottaa liiketoimintavoittoa 5-30 % ulkomaisille pääomasijoittajille. Ainoa syyllinen täytyy olla kunnan kilpailutuksesta tai koulun keittiöstä vastaava virkahenkilö, joka tulee korvata välittömästi pätevällä.

Sama pätee terveysalan yksityisiin toimijoihin, joilla on vara hankkia kiinteistöt, miljoonien koneet, ohjelmistot, kirjanpito, palkata huippuliksalla +eduilla ”nollasta” lääkärit ja hoitohenkilöstö.. ja tuottaa samalla ulkomaisille omistajilleen törkyvoitot. Voiko palvelu todella olla vielä havempi, kuin nollakatteella toimiva oma terveyskeskus? Entä hinta kolmen vuoden kuluttua, kun kunnan oma infra on raunoitettu? Miten muut ehdot ja saatavuus kolmen vuoden kuluttua, kun enää ei ole paluuta entiseen, vaikka olisi tarvetta?

Lisähuomiona yksityistämisessä on rahan virtaaminen pois omalta paikkakunnalta, joka köyhdyttää nopeasti paikallisen yhteiskunnan; tutkimusten mukaan yhden euron vaikutus paikalliseen kiertokulkuun on noin 1.5-2.5 euroa, joka nyt menee Helsinkiläisten tai pahimmillaan ulkomaisten rikkaiden taskuun.”

oljo: ”Kun tehdään tietty työsuorite, niin se vaatii tietyn energian tuottamisen. Energiamäärän tuottaminen kunnallisella työllä on halvempaa, kuin yksityisellä työllä”

merikapteeni: ”No, se nyt ainakin on väärin, että eräiltä erittäin keskeisiltä seikoilta ikäänkuin ummistetaan silmät tässä yhteydessä.
Ensinnäkin; kannattava yksityinen toiminta tarvitsee riittävän päivittäisen asiakaspohjan. Näin ei Suomessa asiat ole kuin harvojen asukaskeskittymien vaiheilla. Tämä tarkoittaisi käytännössä ns. kerman kuorintaa terveydenhoidonkin alalla. Sekö on arv. kirj. tarkoitus? Eikö kirj. ymmärrä, että em. ajattelulla ei ole muuta kuin hänen verorasitustaan korottava vaikutus, kun syrjäseuduilla, joilla terveyspalvelujen käyttöä on suhteessa vähän, joudutaan – isänmaan perustuslakien vaatimusten mukaisesti – ylläpitämään rakenteita, joita harvalukuinen asiakaskunta ei kata kuin nimeksi?

Toisekseen; mittavat kiinteistö- ja laitesijoitukset edellyttävät riittävää sijoitushalukkuutta, joka taas edellyttää sijoituksille kilpailukykyistä tuottoa. Onko arv. kirj. todellakin sitä mieltä, että tavanomaisten kustannusten kattamisen lisäksi sairaan yksityisen käyttäjän olisi vielä hoitokulujen lisäksi turvattava sijoittajien riittävä tuottotasokin?”

Sivustakatsoja: ”Ensin tehdään kunnalle edullinen sopimus ulkoistuksesta. Kunta ajaa omat toiminnat alas. Sitten yksityinen alkaa tahkota paljon voittoa, koska ei enää ole paluuta kunnalliseen palvelutuotantoon – ainakaan nopeasti ja edullisesti.”

cisi: ”Yksityinen sektori toimii tehokkaammin kuin julkinen sektori vain tietyin ehdoin, eli mitä paremmin kuluttajia informoidaan, mitä halvemmin ja tehokkaammin informaatiota voidaan parantaa, mitä helpompaa kuluttajien on ymmärtää saamansa informaatio, mitä halvempia on väärän valinnan aiheuttamat kustannukset ja mitä erilaisempia ovat kuluttajien mieltymykset.”

tsuumailija: ”Hyvä esimerkki on Mehiläinen, joka vie kela-korvauksia myöten voittovarat veroparatiiseihin eikä maksa Suomeen veroja käytännössä lainkaan. Sitäkö nimimerkki jm haluaa?”

Yllä siis lainauksia kuudesta niistä seitsemästä verkkoHesariin kirjoitetuista kommentista, joiden alkuun oli lainattu oma kyseenalaistukseni.

Neljässä tätä edellisessä blogi-kirjoituksessani olen kertonut tarinaa herra Adamin ja toveri Karlin ajatuksista sekä toveri Vladimirin ja setä Samulin valtakunnista. Kaksi ensimmäistä kappaletta tarinasta on otsikoitu tämänkertaisen blogi-kirjoitukseni edeltäväksi osaksi: Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma.

Voisiko olla niin, että tarina, joka jatkui osilla ”Parturi-kampaaja Lissu”, ”Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat” sekä ”Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat – osa II” olisi yleistettävissä valtakuntien tasolta pienempiinkin yksiköihin? Eli, että ehkä ei sittenkään ole optimaalista, että yhteiskunta tuottaa ihan itse ihmisten tarvitsemia palveluita niin, että yritysten voiton tuottaminen on poistettu ”lisäkustannuksena” palveluntarpeen ja sen kyseisen palvelun palveluntuotannon ketjusta? Vaikka nuo kuusi ylle lainattua verkkoHesarin kommentoijaa tuntuvatkin olevan asiasta eri mieltä.

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat – osa II

23 torstai Elo 2012

Posted by Jouni Martikainen in palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

palvelunhankinta

Tämä on neljäs osa blogi-kirjoitusten sarjassa, jonka aiemmat osat ovat:

  1. Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma
  2. Parturi-kampaaja Lissu
  3. Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat

Parhaiten kokonaisuudesta pääsee kärryille lukemalla ensin aiemmat jutut aikajärjestyksessä.

Vaikka Setä Samulin valtakunnassa toveri Karlin ajatusten kannattajilla ei aina ollut helppoa, niin tasapuolisuuden nimissä on syytä todeta, että toveri Vladimir-vainaan maassa herra Adamin ajatuksia kannattavilla vasta vaikeaa olikin. Toveri Vladimir-vainaa tapasikin sanoa, että valta versoo kiväärien piipuista. Eikä se niistä versonut valta tosiaankaan ollut mitään ”flower poweria” myöhempien aikojen hippiväen joidenkin sotilaiden pyssyjen piippuihin tökkimien kukkasten tyyliin. Jotkut harvat ovat olleetkin sitä mieltä, että Vladimir-vainaan valtakunta poksahti kaikkeen sen sellaiseen, eikä toveri Karlin talousjärjestelmässä sinällään ollut mitään vikaa, vikaa, vikaa…

No niin, nyt menin paljastamaan miten siinä kävi. Setä Samulin maa on siis porskuttanut aina näihin päiviin saakka herra Adamin opein, mutta Vladimir-vainaan valtakunnan yrittäessä puhkua ja puhkua yhtä mahtavaksi, kuin mitä setä Samulin maa oli, niin sitten se vaan kesken kaiken sen ankaran puhkumisen poksahtikin rikki ja ne Vladimir-vainaan valtakunnan palaset alkoivat nekin enemmän tai vähemmän noudattaa herra Adamin oppeja. Vain valkovenäläiset pysyivät aikalailla toveri Karlin viitoittamalla tiellä. Mutta valkovenäläinen onkin myös drinksu.

Jatkuu jossain seuraavassa blogi-postauksessa!

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat

22 keskiviikko Elo 2012

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

markkinatalous, palvelunhankinta

Tämä on kolmas osa blogi-kirjoitusten sarjaan, joista ensimmäinen oli toissapäiväinen ”Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma” ja toinen osa eilen julkaistu ”Parturi-kampaaja Lissu”. Parhaiten kokonaisuudesta pääsee kärryille lukemalla jutut kronologisessa järjestyksessä.

Toveri Karlin idea oli oikein hyvä monesta muustakin ihmisestä. Yksi toveri Karlin vallankumoukselliseen ajatukseen tykästyneistä oli toveri Vladimir. Toveri Vladimir sai monta muutakin ihmistä innostumaan Karlin ajatusten toimeenpanosta ja niinpä toveri Vladimir ystävineen otti vallan haltuunsa toveri Vladimirin kotimaassa. Toveri Vladimir pisti toimeksi toveri Karlin ajatusten mukaisen talousjärjestelmän käyttöönotossa. Toveri Vladimirin maassa parturi-kampaaja Lissut siis alkoivat parturi-kampaamaan toisia ihmisiä viimekädessä valtion palkollisina. Ja valtiohan tavallaan muodostui kaikista sen maan ihmisistä. Toveri Vladimir ystävineen siis sai kuin saikin pyyhkäistyä yritykset pois sieltä työntekijöiden ja kuluttajien välistä voittoa ottamasta.

Vuodet vierivät ja aika jätti jo toveri Vladimiristakin. Vladimirin kotimaasta tuli aina vaan suurempi ja mahtavampi.  Myös Setä Samulin maa oli kuitenkin hyvin mahtava maa. Monet pitivät sitä jopa mahtavampana näistä kahdesta eri maasta. Se jurppi kovasti toveri Vladimir vainaan valtakunnan uusia johtajia. Setä Samulin maassa toveri Karlin ajatuksien kannattajia välillä suorastaan vainottiin, mutta herra Adamin ajatuksia siellä pidettiin suuressa arvossa. Herra Adam oli ollut paitsi sitä mieltä, että joku on hyvä jossain asiassa ja joku toinen jossain toisessa asiassa, niin etenkin, että niiden eri asioissa hyvien kannattaa vaihdella tuotoksiaan keskenään markkinoilla. Herra Adam oli ajatellut, että markkinataloudesta on kovasti paljon ja laajasti hyötyä.

Jatkuu jossain seuraavassa blogi-postauksessa!

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Parturi-kampaaja Lissu

21 tiistai Elo 2012

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

markkinatalous, palvelunhankinta

Tämä on jatkoa eiliselle blogi-postaukselleni: Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma

Leikitelläänpä vähän toveri Karlin ajatuksella esimerkkitapausta käyttäen. Parturi-kampaaja Lissu tekee työtään palkkaa vastaan yritykselle XYZ. Jokaista Lissun yrityksen XYZ leivissä tekemää parturi-kampausta kohden XYZ perii Lissun parturi-kampaamilta ihmisiltä niin paljon rahaa, että yritys XYZ:lle jää sen yrityksen Lissulle maksaman palkan ja sen yrityksen kaikkien muiden menojenkin jälkeen 10 % voittoa. Siis ne Lissun parturi-kampaamat ihmiset maksavat siitä, että Lissu parturi-kampaa heidät peräti 10% enemmän, kuin mitä sen parturi-kampauksen aikaansaaminen kaiken kaikkiaan tulee sille yritys XYZ:lle maksamaan.

Toveri Karl jatkoi ankaraa pohtimistaan. Ankarasti asiaa pohdittuaan toveri Karl keksi vallankumouksellisen idean. Sen yrityksenhän voisi pudottaa pois siitä välistä! Toveri Karl keksi, että koska loppujen lopuksi työtä tekevät ja sen työn tekemisen tulosten ostajat ovat viime kädessä samaa porukkaa, niin hehän voisivat muodostaa yhteiskunnan, jossa he tekisivät toistensa tarpeita palvelevaa työtä toisilleen ilman, että se yritys nappaisi siitä välistä voittoa. Toveri Karlista se oli oikein hyvä idea.

Jatkuu jossain seuraavassa blogi-postauksessa!

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma

20 maanantai Elo 2012

Posted by Jouni Martikainen in markkinatalous, palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

markkinatalous, palvelunhankinta

Olipa kerran herra Adam. Herra Adam oli kova pohtimaan asioita. Ankarasti asioita pohdittuaan herra Adam päätyi siihen, että joku on hyvä jossain asiassa ja joku toinen jossain toisessa asiassa. Sama ympäripäin ajateltuna tarkoittaa sitä, että kukaan ei oikeastaan olisi hirveän hyvä kauhean monessa erissä asiassa. Herra Adam eli ennen muinoin, eikä ollut vielä kuullut Elmosta, joka oli hyvä ainakin kauhean monessa eri urheilulajissa. Herra Adam ei ollut varmaankaan kuullut myöskään kunnista. Sillä meistä monen mielestä kunta osaa tehdä montaa asiaa tosi hyvin. Tai ainakin paremmin kuin muut. Tai jos ei paremmin, niin ainakin halvemmalla.

Vuosia sen jälkeen kun näkymätön käsi oli vienyt herra Adamin sielun sen ison rajan toiselle puolelle syntyi toveri Karl ihan eriin maahan. Myös toveri Karl oli kova pohtimaan asioita. Toveri Karl pohti vähän samojakin asioita, kuin mitä se herra Adam oli pohtinut. Toveri Karl huomasi pohdinnoissaan sen, että jos joku tekee jonkun toisen palkollisena töitä, mutta sitten se joku toinen myy sen mitä se ensimmäinen tekee vielä edelleen kolmannelle, niin se toinen tuppaa nappaamaan voittoa siinä välissä.  Sitä toista toveri Karl alkoikin kutsua kapitalistiksi.

Jatkuu jossain seuraavassa blogi-postauksessa!

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)

Julkisen palveluhankinnan laadun varmistaminen

29 keskiviikko Hel 2012

Posted by Jouni Martikainen in palvelunhankinta

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

palvelunhankinta

Tämä postaus on jatkoa eiliselle blogipäivitykselle, ja käsittelee keinoja varmistaa laadukas palveluntuotanto julkisena hankintana hankittavaan palveluun. Alussa on Soininvaaran blogin keskustelussa esiin tullut lainaus nimimerkki ”Liian vanhan” kommentista ja jatkona oma kommenttini siihen.

Liian vanha:
”Ja asiakasvastuussa olevan organisaation on valvottava,että palvelutuottaja toimii asianmukaisesti ja ellei toimi niin lentää ulos seuravalla kierroksella”

Jouni Martikainen:

Ymmärrykseni mukaan julkinen hankintayksikkö EI kylläkään voi seuraavalla hankintakierroksella:

a. rajata pois aiemmin ongelmalliseksi kokemaansa toimittajaa
b. huomioida aiempaa huonoa kokemustaan kyseisestä palveluntuottajasta huonommilla ao. tarjoajan tarjouksen vertailupisteillä

Se EI kuitenkaan estä tilaajaajan tarpeiden mukaista palvelunhankintaa. Keskeiset keinot ovat:

1. Palvelutuotannon sopimuksen mukainen sisältö varmistetaan laatutasopoikkeamien TUNTUVILLA sopimussakoilla

2. Sopimuksen katvealueiden täydentäminen varmistetaan sisällyttämällä sopimukseen palveluntuottajalle velvoite tuottaa kohtuuhintaisesti sopimussisältöä täydentäviä palveluita sopimukseen sisällytetyillä yksikköhinnoilla.
2.1. Kohdan 2. mukaisten yksikköhintojen muodostumisen kohtuullisuus varmistetaan edellyttämällä niiden antamista palvelunhankinnan tarjouksen yhteydessä, sekä huomioimalla ao. yksikköhinnat omalla painoarviollaan tarjousten vertailussa.

Kohdan 1 mukainen sopimussisältö ei toki ole tilaajalle ilmainen lounas, vaan fiksut palveluntuottajat arvioivat ao. riskin tarjoukseensa sisältyväksi. Mutta ne tarjoajat, jotka tarjoaisivat rimaa hipoen, joutuvat huomioimaan riskin suuremmaksi (=kalliimmaksi) ja korkeaa laatua tarjoavat voivat arvioida sopimussakkojen riskin pienemmäksi. Tämä parantaa laadukkaiden tarjousten hintakilpailukykyä.

Jaa tämä:

  • Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa LinkedIn:ssä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Lähetä tämä kaverille sähköpostitse(Avautuu uudessa ikkunassa)
  • Tulosta(Avautuu uudessa ikkunassa)
← Older posts

Viserryksiäni

Minun twiitit

RSS-syötteet:

  • RSS - Artikkelit
  • RSS - Kommentit

Syötä sähköpostiosoitteesi ja paina "seuraa"-painiketta, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse:

Viimeisimmät kommentit

Jouni Martikainen: Viestintävirastolla on pitkä p…
matojamo: Viestintävirastolla on pitkä p…
Jouni Martikainen: Hallitus on ideologiansa …
tähhäh: Hallitus on ideologiansa …
Jouni Martikainen: Hallitus on ideologiansa …
noonez: Hallitus on ideologiansa …
Jouni Martikainen: Postin palvelut yskivät t…
Matti Ojamo: Postin palvelut yskivät t…
Jouni Martikainen: Lomaraha, oma raha – ken…
Jani K.: Lomaraha, oma raha – ken…
Euvostotaivas: EU ampui itseään ja pakolaisia…
Örkki: Kaikki valta on työmarkkinajär…
Jouni Martikainen: Jeesus oli juutalainen
Vesa: Tarina paikallisesta sopimises…
Jouni Martikainen: Tarina paikallisesta sopimises…

Viimeisimmät artikkelit:

  • Jakomainosta kehiin ja ytimeen
  • On parempi mahdollistaa
  • Kaksi kuoppaa perustulossa
  • Turvallisuus ei ole kaikki kaikessa
  • Kaikella on maksajansa
  • Vesiaiheesta täysin aiheetta
  • Kehät ja Välit auki!
  • Paha kuntapoliitikko on hyvä kuntapoliitikko
  • Halla-aho on suosikkina PS:n puheenjohtajaksi
  • Äänestä häntä kunnan vaaleissa!
  • Kulttuurirahojen haaskaamista
  • Normienpurkutalkoita II
  • Luonnon lintulauta
  • Tiedoksi Postille ovikoodimme…
  • Kahdeksan vuotta – eikä suotta
  • Loppuihan se pinna Viestintävirastollakin
  • Sharpe 1,95
  • Ilmainen matalapalkkatuki
  • Protektionismi on aina haitallista
  • Kolmen tähden piirakka
  • Ehdottomassa uskossa ei ole mitään vikaa
  • Brexit ei ollut pörssimaailmanloppu
  • Body count
  • DHL – posti -käännöskone
  • Brexit ja varsijousi
  • FIexit-kansanäänestyskeskustelu tulee
  • Ostoja
  • Kyllä CIA osaa!
  • Viestintävirastolla on pitkä pinna Postin suhteen
  • Tuntematon mies soitti
  • Terrorismi on kärpäsenkakkaa…
  • Pilkotaan Helsinki
  • Romuauton hylkääminen on hölmöyttä
  • HIFIstä: Saako placebolla parantua?
  • Missä Lapin kalanjalostustehtaat?
  • Tämän blogin vuosi 2015
  • Jokohan kesäkukkakausi on ohi?
  • Tasan ei mene nallekarkit
  • Massamurhaaja jää Suomeen 100 % varmuudella
  • Normienpurkutalkoita
  • Haluatko vaarantaa toiminnallasi jonkun odottavan äidin onnea?
  • Miten auttaa Ranskan kansaa?
  • Postilakko pelaa Postia paitsioon
  • Järeiden pyssykaappien pakolle tuli lopulta siirtymäaika
  • Avoin kirje Postille ja viidelle päätoimittajalle
  • Ylilaatu miellyttää
  • Postin palvelut yskivät tänäänkin
  • Veronmaksajat maksavat hölmöilyt hankinnoissa
  • Lomaraha, oma raha – kenelle on, kenelle ei
  • Alisuoritukseen johtaminen

Kategoriat

Kuukausittainen arkisto:

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta

 
Ladataan kommentteja...
Kommentti
    ×
    loading Peruuta
    Viestiä ei lähetetty - tarkista sähköpostiosoitteesi!
    Sähköpostivarmistus epäonnistui. Yritä uudelleen.
    Valitettavasti blogisi artikkeleita ei voida jakaa sähköpostin välityksellä.