Hesarilla ei ole mennyt hyvin. Tilausmäärät ovat laskeneet jopa enemmän, kuin muilla sanomalehdillä. Näin muistan jossain uutisessa olleen. Edellisen päätoimittajan, Mikael Pentikäisen, eron yhteydessä muistaakseni mainittiin, että yhtenä vaikuttaneena syynä oli tilausten päättämisten yhdessä olleet kommentit lehden linjasta. Tänään klo 13.22 otetussa kuvakaappauksessa kaksi kestotilaaksi esittäytyvää kommentoi Hesarin toimituspolitiikkaa:

Itse kommenttien, joista ylempi näkyy tässä kuvaruutukaappauksessa valittavasti vain osittain, lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kommenttien kanssa samanmielisten sekä kommentit hyvin argumentoiduiksi arvioivien määrään verrattuna niihin, jotka ovat päinvastaista mieltä. Isolta osalta painikkeita klikanneet lienevät Hesarin maksavia asiakkaita, koska muut voivat katsoa korkeintaan viisi juttua.

Yllä olevaan liittyen Hesarin kujanjuoksun yksi keskeinen dilemma median digitalisoitumisen lisäksi on uskoakseni etenkin paperilehden, mutta ainakin osin myös digijakelun asiakaskunnan konservatiivisuus suhteessa Hesarin toimittajakuntaan. Kallion hipsteri on epätodennäköisemmin Hesarin maksava tilaaja, kuin keskiluokkainen kehyskuntalainen.

Hesarihan ei ole ole suhtaunut myötämielisesti toimittajakuntansa poliittisten näkemysten selvittämiseen, mutta välillisesti sitäkin voi arvioida.

Kesällä 2012 Sunnuntaisuomalainen selvitti toimittajakunnan poliittisia kantoja. Karjaisen nettiuutinen aiheesta on otsikoitu: “Kysely: Toimittajat pitävät vähiten perussuomalaisista”

Lähde: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/9724-kysely-toimittajat-pitavat-vahiten-perussuomalaisista

Huomioon ottaen, että mm. Hesari ja saman konsernin Ilta-Sanomat olivat kieltäytyneet kyseisestä selvityksestä ja toisaalta huomioiden vihreiden korkean kannatuksen Helsingissä koko valtakuntaan nähden koko väestössä voisi olettaa, että vihreiden kannatus Helsingin toimituksissa, mukaan luettuna HS, on vieläkin korkeampi kuin kyseisen sevityksen 31%?

Viitteitä tähän suuntaan antaa myös esim. Suomen Kuvalehden uuden päätoimittajan YLE:lle antama haastattelu, jossa käsiteltiin myös toimittajakunnan poliittisia taustoja. Siinä Ville Pernaa totesi hetken kiertelyn jälkeen muistaakseni jotakuinkin niin, että nuoressa toimittajakunnassa punavihreydellä on suuri kannatus. Ymmärsin, ettei hän niinkään tarkoittanut erityisesti SK:ta, jossa hän oli vasta aloittelemassa, vaan pääkaupunkiseudun toimittajakuntaa yleisemmin.

Poliittisesti sitoutumattoman median, mukaan luettuna HS:n, toimittajat pyrkinevät eri näkemyksiä tasapuolisesti kohteleviin työsuorituksiin, mutta jopa toimittajat lienevät ihmisiä. Ihminen, ammattilainenkin, taas tuppaa olemaan altis omien arvojensa mukaiseen toimintaan. Ja keskiluokkaiset konservatiivit äänestävät lompakollaan.

En omista Sanoma Oyj:n osakkeita.

Asemiehestä on moneksi. Otsikoita mediasta:

Hesari: ”Asemies hyökkäsi Lars Vilks -tilaisuuteen”

Iltalehti: ”Poliisioperaatio Valkeakoskella: Asemies olikin kuulapyssypoika”

Maikkari: ”Valvontakamerakuvat julki – asemies yritti ryöstää kultasepänliikkeen Nokialla”

Jos asemiehiä on median otsikossa useita, jälki on ollut monesti rumaa:

Hesari: ”Boko Haramin asemiehet tappoivat kymmeniä kalakauppiaita”

Ylle linkitetyssä terrori-iskussa murhattiin 48 ihmistä.

”Asemies” vaikuttaa niin moniuloitteiselta sanalta, että sisäinen kielitieteilijäni päätti selvittää asiaa tarkemmin. Onneksi kielitoimiston sanakirja on ollut vapaasti luettavissa verkossa 11.11.2014 lähtien, ja sieltähän tämänkin sanan voi tarkistaa.

Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla sanakirja esitellään:

”Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten keskuksessa laadittu suomen kielen sanakirja, jonka tarkoituksena on kuvata suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Sanakirjassa on yli 100 000 hakusanaa. Siitä on julkaistu sekä sähköisiä että painettuja versioita. Sanakirjan uusin sähköinen versio on verkossa vapaasti luettavissa osoitteessa www.kielitoimistonsanakirja.fi.

Keskeisen sanaston lisäksi sanakirjassa on mukana harvinaisempiakin sanoja”

Hesari tietää, että ”sanakirjan uusia hakusanoja ovat esimerkiksi aihetunniste eli hashtag, kuppikakku, nyhtöpossu, tipaton, ilmastoskeptikko, joukkorahoitus, kansalaisaloite, esinetulostus eli 3D-tulostus, perheenkokoaja, sote, suoratoisto, stalkata, tviitti eli twiitti, vesipihi, whoopie, yleisradiovero ja maksumuuri.”

Joten ei muuta kuin hakua kehiin, ja ”asemies” sanakirjahakuun. Mutta tänään 17.2.2015:

Asemiestä ei ole olemassakaan.

Onneksi Wikipedia auttaa. Asemiehelle löytyy tätä blogipostausta kirjotettaessa kaksikin selitystä:

1: ”Asemies eli aseenkantaja eli soini oli keskiajalla ja uuden ajan alkupuoliskolla nuorukainen, joka toimi ritarin seuralaisena ja aseenkantajana. Myöhemmin asemiehet muodostivat Ruotsissa ritaria alempiarvoisen aatelismiesluokan, joka sijoittui ritarin ja tavallisen rälssimiehen väliin.”

ja

2.: ”Aseenkantaja (tunnetaan myös nimellä Asemies, engl. Man-At-Arms) on Donald F. Glutin luoma” (tästä välistä piilotan selitykseen liittyvän spoilauksen, mutta selitys jatkuu): ”hahmo Masters of the Universe lelusarjassa ja myöhemmin myös televisiossa esitetyissä sarjoissa ja elokuvissa.”

Kysymys kuuluukin, tarkoittaako media asemiehestä puhuessaan soinia vai Man-At-Arms:ia? Nyt alle viisivuotiailta silmät kiinni. Spoilaus: Man-At-Arms ei ole totta, vaan mielikuvitushahmo. Ja alle viisivuotiaat voivat taas avata silmät. Myöskään asemiehiä merkityksessä ritarin aseenkantaja ei ole enää muutamaan vuosisataan ollut ja soinismit ovat nykyisin jotain ihan muuta, kuin aseenkantajamaisuuksia.

Olisikohan mitenkään mahdollista, että media käyttäisi jatkossa perinteistä suomea puhuessaan terroristeista, leikkipyssypojista, ryöstäjistä jne.? ”Asemies” niissä merkityksissä on huonoa suomea, jota myöskään Kielitoimisto ei tunnista eikä siten tue.

Yhden kelpomerkityksen asemiehelle kyllä löysin. Eli huijasin otsikossa sillä, ettei asemiestä muka olisi. Asemies-blogissa on ”keskinkertaisen ampumaurheilijan päiväkirja”. Ase ja mies ovat siinä oikeassa kontekstissaan. Asessa ja miehessä ei sinällään ole mitään pelättävää, niin kuin ei ollut Paavo Lipposessakaan. Terroristeja, ryöstäjiä, murhaajia tai poikien leikkipyssyleikkejä voi toki pelätä, jos siltä tuntuu, mutta suomalaiselle on kyllä suuruusluokkaa sata kertaa todennäköisempää kuolla viinan yhdistyvästi kuin aseen laukaukseen.