Helsingin kaupungin uusi yleiskaava linjaa kaupungin kasvun pääasiassa Kehä I:n sisäpuolelle. Kehä I:n sisällä kaava mahdollistaa moottoriteiden liikenteenvälityskyvyn pienentämisen ja niiden muuttamisen monin osin kaduiksi, bulevardeiksi. Muutoksen puollustajien mielestä sillä ei ole olennaista liikenteellistä vaikutusta, jos kaupunki ei joka tapauksessa ota katuverkkoonsa liikennettä sisään määräänsä enempää. Sovitaan vaikka niin.
Mutta voitaisiinko samalla sopia myös niin, että Kehät ja niiden väliset moottoritiet liittymäratkaisuineen parannetaan siihen tasoon, ettei niillä ole liikennettä hidastavan tason ruuhkaa tavallisen arkipäivän työmatkaliikenteessä? Pääkaupunkiseudun kasvua käsittelevissä keskusteluissa henkilöautoliikenteeseen nihkeästi suhtautuvat ovat usein argumentoineet ajonouvoliikenteen sujuvoittamisparannuksiin, että ne olisivat hyödyttömiä ruuhkien poistamisessa perustellen sitä sillä, että liikenne kasvaa vastaavasti kuin väylien välityskyky paranee.
Minä taas väitän, että Kehät I, III ja V ja niiden väliset moottoritiet liittymäratkaisuineen on mahdollista rakentaa niin mitoitetuiksi, että nillä ei esiinny olennaista liikenteen hidastumista tavanomaisen arkipäivän liikenteessä, ellei päällä ole onnettomuustilannetta tai muuta vastaavaa häiriötä. Ei liikenettä sen enempää muodostu, kuin mitä on liikkumistarpeita. Eikä Helsingin työssäkäyntialueelle lähivuosikymmeninä paljon yli Suomen nykyisen väkiluvun verran ihmisiä keskity 😉
Eivätkä ne robottiautotkaan ihan huomenna ruuhkissa aikaansa menettävien aikaa pelasta. Rohkenen arvata, että myös vuonna 2030 valtaosa Sipoonlahden moottoritiesillan ylittävistä henkilöautoista pitää sisällään ajotapahtumista vastuullisen kujettajan ja että suurimmassa osassa niiden henkilöautojen rekisteröidyissä haltijatiedoissa on merkintä yksityishenkilöstä.
Kehä I:n sisäpuolen osalta rajattakoon se ruuhkattomaksi sitten vaikka niillä ruuhkamaksuilla. Tämä siis yksityisenä mielipteenäni, kuten kaikki tänne blogiini kirjoittama.
