Category Archives: työvoimapolitiikka

Kaksi kuoppaa perustulossa

03 lauantai Hel 2018

Posted by in kansalaisoikeudet, politiikka, työvoimapolitiikka, verotus

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

#perustulo

Perustulon kuoppien määrä ei rajoitu kahteen, mutta kuvaan niistä kahta.

Ville 18 v. asuu läheisen Prisman hevi-vastaavana työskentelevän äitinsä kanssa kahden. Ville oli ammatillisessa koulutuksessa datanomiksi, mutta jätti koulun nyt kesken. Kouluun piti mennä niin jumalattoman aikaisin, ja parhaat pelisessiot verkossa ovat tarjolla yösydämellä, joten miksi stressata? Sinällään pieni, mutta äidin ruokaa syöden ja äidin asunnossa asuen ihan riittävä 600 €/kk perustulo napsahtaa tilille joka tapauksessa. Villen äiti ei yhtään tykkää siitä, että Ville jätti koulun kesken ja vain pelaa yöt. Mutta minkäs teet. Ei sitä nyt ainoaa poikaansa raaski kadullekaan ajaa.

Arja 55 v. on onnistunut säästämään vuosikymmenten mittaan yhteensä muutaman kymppitonnin ja peri nyt isänsä kuollessa puolet lapsuudenkodistaan, vahasta rintamamiestalosta Oulun Karjasillan kaupunginosasta. Perikunta myi talon ja yhteensä ylimääräistä olisi nyt kasassa 120.000 €. Eläkeikään olisi 10 vuotta, mutta työ tuntuu jo nyt kiviriipalta. Pelkkää pääomaa syöden rahaa olisi nyt tonni kuussa eläkeikään asti, mutta ei Arja sillä haluaisi kituuttaa, kun asuminenkin maksaa. Mutta jos siihen kerta saa lisäksi 600 €/kk perustuloa, niin toimeentulohan on jo ihan kohtuullinen varhaiseläköitymiseen. Pääomatulot vielä siihen päälle, tai voihan niitä säästää vaikka sitten varsinaisten eläkevuosien aikana käytettäväksi.

Siksi #matalapalkkatuki tai negatiivinen ANSIOtuloverotus.

Ilmainen matalapalkkatuki

24 keskiviikko Elo 2016

Posted by in markkinatalous, politiikka, työvoimapolitiikka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, ,

Poliittisessa keskustelussa on herätty yksinkertaiseen lainalaisuuteen: Työhön otettavan henkilön työn tuottavuuden on työnantajan arvion mukaan oltava korkeamman, kuin työn antamisesta todennäköisesti aiheutuvat kustannukset + tuottotavoite. Ja toisaalta työtekijälle työstä käteen jäävän palkan on oltava riittävän paljon suurempi, kuin mitä sosiaaliturva on.

Pienimmissäkin palkoissa on paksu kiila kuluja ja veroja työtekijälle työstä käteen jäävän palkan ja saman työn työnantajalle aiheuttamien kokonaiskustannusten välillä. Kaikista yksinkertaisin tapa korjata nykyistä tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.

Yllä oleva ratkaisu parantaisi matalapalkkaisen työn tarjontaa huomattavasti, koska matalapalkkaisen työn tekijän tarvitsisi tuottaa vain oman käteen jäävän palkkansa (+ työn tuottotavoitteen ja palkallisen vapaiden palkan) verran. Toki tuottavuutta pitäisi sisämarkkinoille jäävien kuluttajahyödykkeiden osalta muodostua myös alv:n kattavasti.

Tarina paikallisesta sopimisesta

12 perjantai Kes 2015

Posted by in markkinatalous, työmarkkinapolitiikka, työvoimapolitiikka

≈ 8 kommenttia

Avainsanat

, ,

Kakella, Makella ja Peralla on kaikilla potkukelkkoja valmistavat yritykset. Kaken firma vääntää potkurin jalaksia Peräseinäjärvellä, kun taas Maken yritys toimii Savon sydämessä. Pera teki jo vuosia sitten johtopäätöksensä, ja siirsi koko tuotantonsa Rääksvejelle Viroon. Kaken, Maken ja Peran yritykset kamppailevat ankarasti Suomen potkukelkkamarkkinoilla ja myös kansainvälisillä potkurien myyntikentillä väännetään kovasti näiden kolmen yrityksen kesken.

On vuosi 2025, kauan ei ole aikaa siihen siis. Kaken yrityksellä on alkanut menemään huonosti. Firma ei kannata. Suomeksi sanottuna koko pulju tekee persnettoa. Kake kutsuukin pääluottamusmiehen juttusilleen ja kertoo tilanteen. Onneksi on kuitenkin tullut paikallinen sopiminen, ja työehdoista voidaan joustaa, kun yrityksellä menee näin huonosti.

Pääluottamusmies kutsuu firman ammattiosaston koolle, ja kertoo ikävät terveiset. Firma on tappiollinen. Saavutetuista eduista pitää luopua. Työväki on apeaa, mutta eihän siinä muu auta, kun on asuntolainat ja kaikki. Parempi työ vähän huonommilla eduilla, kuin ei työtä laisinkaan.

Kaken firma saa paikallisella sopimisella kilpailuedun, ja sen myynti alkaa taas vetää. Markkinaosuuksia se saa lähinnä Maken yritykseltä. Maken firman talous sakkaa. Onneksi on kuitenkin tullut paikallinen sopiminen, ja työehdoista voidaan joustaa, kun yrityksellä menee huonosti. Make kutsuu pääluottamusmiehen juttusilleen ja kertoo tilanteen.

Pääluottamusmies kutsuu firman ammattiosaston koolle, ja kertoo ikävät terveiset. Firma on tappiollinen. Työväki on apeaa, mutta eihän siinä muu auta, kun on asuntolainat ja kaikki. Maken firmassa sovitaan luovuttavaksi joistakin saavutetuista eduista. Parempi työ vähän huonommilla eduilla, kuin ei työtä laisinkaan.

Maken firma saakin takaisin menettämiään markkinaosuuksia Kaken firman tuotteilta. Kaken yrityksellä alkaa mennä taas huonosti. Onneksi on kuitenkin tullut paikallinen sopiminen, ja työehdoista voidaan joustaa, kun yrityksellä kerta menee huonosti. Kake kutsuu pääluottamusmiehen juttusilleen ja kertoo tilanteen.

Pääluottamusmies kutsuu firman ammattiosaston koolle, ja kertoo ikävät terveiset. Firma on taas tappiollinen. Pitää luopua saavutetuista eduista. Työväki Kaken tehtailta on apeana, mutta eihän siinä muu auta, kun on asuntolainat ja kaikki. Parempi työ vähän huonommilla eduilla, kuin ei työtä laisinkaan.

Peran firman tuotanto on ollut koko ajan edullisempien työvoimakustannusten Virossa, ja sen tuotteet ovat pärjänneet koko ajan supistuvilla potkukelkkamarkkinoilla ihan kohtuullisesti. Potkukelkat nyt eivät vaan ole ihan kuuminta hottia trendien harjalla, ja Etelä-Suomessa on aika turha enää mistään talvesta puhua. Keski-Suomessakin potkurikausi alkaa olla jo aika lyhyt.

Mutta uuden paikallisen sopimuksen siivittämänä Kaken yritys saa taas nokan veden pinnan yläpuolelle ja entisen määrän potkureita markkinoille. Maken yritys alkaa tuottaa taas tappiota. Arvatkaapa miksi Make kutsuu tällä kertaa pääluottamusmiehen juttusilleen?

Työvoimapulaa ei ole, eikä tule!

23 sunnuntai Mar 2014

Posted by in markkinatalous, terveyspalvelut, työvoimapolitiikka, verotus

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

WP_000639Työvoimapulaa ei ole, eikä tule. Siitä pitää huolen yllä olevan kuvan konsultti. On kuulemma muuten tosi hyvä konsultti – paras.

Aika ajoin julkisuudessa kuulee pohdintoja tulossa muka olevasta työvoimapulasta. Ajatusta työvoimapulasta perustellaan työMARKKINOILLE tulevien ikäluokkien pienuudella suhteessa työMARKKINOILTA poistuvien ikäluokkien suuruuteen.

Mutta eiväthän työMARKKINAT niin yksioikoisesti toimi, vaan ne joustavat työvoiman tarjonnan suhteen. Mitä se on? Se on sitä, että pääsääntöisesti EI OLE PYSYVIÄ, STAATTISIA TYÖPAIKKOJA, joihin aina automaatisesti palkattaisiin uusi työntekijä edellisen nostettua kytkintä. Pääomavaltaisen suurteollisuuden työpaikkamäärä Suomessa on enää niin pieni, että sen työvoimatarve tulee kyllä aina tarvittaessa täytetyksi. Muu teollisuus, higtech, cleantech, ohjelmistoteollisuus, verkkokauppa jne nostaa globaaleilla markkinoilla toimivana kytkintä tästä valtakunnasta isompina tai pienempinä palasina, ellei tuotannontekijää ”osaava työvoima” ole kohtuudella ja kohtuuhintaisena saatavissa.

Entä julkishallinto sitten? Siellähän on vakansseja, joita aina vaan pistetään auki, jos paikka vapautuu – vai onko jatkossa? Ei ole. Maksaja puuttuu. Kuntien, valtion jne palkkarahat kerätään niin, että laitetaan käsi avoimen sektorin taskuun, ja otetaan sieltä ne palkkarahat. Kutsuvat sitä verotukseksi. Olen kuullut heiton, että jossain vaiheessa kaikki työMARKKINOILLE tulevista ikäluokista pitäisi palkata täyttämään julkisen sektorin työvoimatarpeet. Ei varmasti palkata. Jo paljon ennen sitä tilannetta näkymätön käsi ohjaa asiat niin, että julkisen sektorin käsi voi ottaa silloinkin vain siedettävän osan avoimen sektorin taskuissa olevasta rahasta omiin tarpeisiinsa.

Mitä se taas tarkoittaa? Sitä, että näillä näkymin yhteiskunta ei enää yhtenä kauniina päivänä lähitulevaisuudessa voikaan tuottaa edes nykyisiä vastaavia tulonsiirtoja ja palveluja. Tai sitten yhteiskunnallisten palveluiden tuottavuuden pitää kasvaa ihan älyttömästi. Se taas ei ole ihan helppoa ainakaan työvoimavaltaisissa hoivapalveluissa.

 

Rakenteellisen työttömyyden pienentäminen

16 lauantai Hel 2013

Posted by in markkinatalous, työvoimapolitiikka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

,

Markkinateoreettisesti ajateltuna työttömyys on yksinkertainen asia: Saatavan työn tuottavuus on työnantajan arvion mukaan alhaisempi kuin työn antamisesta todennäköisesti aiheutuvat kustannukset + tuottotavoite.

Kaikki erittelyt siitä eteenpäin ovat vain hienosäätöä. Eli rakentellisen työttömyyden ratkaisu on yksinkertaisesti saada yhtälössä työntekijän tulofunktio ja työnantajan tuottofunktio kohtaamaan siten, että muodostuu win-win tilanne.

Kaikista yksinkertaisin tapa korjata tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.

Yllä oleva ratkaisu parantaisi matalapalkkaisen työn tarjontaa huomattavasti, koska matalapalkkaisen työn tekijän tarvitsisi tuottaa vain oman käteen jäävän palkkansa (+ työn tuottotavoitteen ja palkallisen vapaiden palkan) verran. Sisämarkkinoille jäävän tuotannon osalta alv:n kattavasti tuotantopanosta pitäisi kyllä yllä olevallakin mallilla syntyä.

Fiksu työnantaja joutuu huomioimaan sivukuluiksi myös työntekijäsidonnaiset riskit ja palkat sivukuluineen niiltä ajoilta kun työntekijä ei ole sorvin ääressä, mutta on oikeutettu palkkaan. Työntekijäkuluksi työnantaja joutuu huomioimaan myös sijaisten palkat ja sijaisten sivukulut ao. ajanjaksoilta sekä edelleen ketjuna sijaisista aihutuvat riskit sekä myös sijaisten hankkimisesta ja perehdyttämisestä aiheutuvat kulut.

Äitiysloman sijaisen sairasloman tuuraaja ei ole mikään tavattoman harvinainen työsuhde.

Em. lähtökohta huomioiden matalapalkkaisen työn tarjontaa saataisiin parannettua pelkällä palkan sivukulujen progressiolla aikaansaatuakin suuremmaksi muuttamalla matalapalkkaisen työntekijän poissaoloista johtuvia menoja enemmän vakuutusjärjestelmän kautta tuleviksi so. progressiivisen sivukulujen keräämisen kautta suurituloisten ja heidän työnantajiensa maksettaviksi.

Vielä pidemmälle meneviä malleja alhaisen tuottavuuden työpaikkojen luomiseksi siten, että ne olisivat kuitenkin työntekijälle edullisia vastaanotettavia ovat mm. verotuksen alimmissa tuloluokissa negatiiviseksi kääntävät mallit sekä muut tarvittaessa jopa suorilla tulonsiirroilla pysyvästikin matalapalkkatöitä tukevat mallit kuten esim. velipojan kehittelemä ns. Martikaisen malli. Ao. Martikaisen mallissa tuki ohjataan työnantajille.