Kun minä olin pieni poika, niin Suomessa oli puhelinsalaisuus. Mitä se oli: kenelläkään ei ollut laillista oikeutta missään olosuhteissa kuunnella tai nauhoittaa toisten puheluita. Siis ei edes poliisilla. Ei edes oikeuden luvalla, vaikka poliisilla olisi ollut varma tieto siitä, että Liisa ja Kalle aikovat sopia viikon päästä tiistaina puhelimella milloin tekevät rötöksiä ja murhia. Oikeudella ei ollut lupa moisen syyn takia sallia puhelinkeskustelun kuuntelemista. Puhelinsalaisuus oli lainsäädännössä määritetty ehdottomaksi.

Ei puhelinkuuntelu maailmalla tuntemantonta ollut. Kommunismia tavoittelevissa maissa viranomaiset harrastivat sitä paljon ja hartaasti. Olihan tärkeää päästä selville yhteiskuntajärjestelmän todellisten ja oletettujen vihollisten verkostoista ja keskustelunaiheista. Puhelinkuuntelu oli tuttu teema myös amerikkalaisista elokuvista. Siellä toki heräteltiin tuomarit vaikka yöllä myöntämään lupia siihen. Mutta ei Suomessa. Suomessa kansalaisilla oli ehdoton puhelinsalaisuus.

Ei ole enää. Vähänkään vakavammasta rikoksesta jo valmistelun epäily mahdollistaa sen, että poliisi voi hakea oikeuden luvan epäillyn tietoliikenteen seuraamiseen. Siis tietoliikenteen. Puhelujen ja dataliikenteen. Vakavasta rikoksesta, tai sellaisen valmistelusta epäiltävien tietoliikenteen seuranta siis onnistuu nykylainsäädännöllä. Samalla tulee tietysti seurattua myös epäillyn kanssa yhteyksissä olevien viestintää.

Monessa muussa maassa ei ole niin nuukaa, vaan viranomaiset voivat seurata kansalaisten tietoliikennettä vapaammin. Suomeenkin on esitetty vapaampia säännöksiä. Perusteluina on esitetty esimerkiksi sitä, että kyllä monessa muussakin maassa tietoliikenteen seuranta on vapaampaa. Aivan loistava perustelu. Miten nöyryyttävää onkaan, että Suomessa kansalaisilla on parempi tietoturva oman tietoliikenteensä suhteen, kuin monessa muussa maassa.

On myös perusteltu, että kansalaisten muut oikeudet eivät saa olla ensisijaisia, jos sillä voidaan säästää ihmishenkiä. Kuulostaa hienolta periaatteelta, eikö vaan? Laajempia tietoliikenteen seurantaoikeuksia perustellaan terrorismin torjunnalla. Jos olen oikeassa käsityksessä, niin Suomessa on kuollut terroristisen teon uhrina toisen maailmansodan jälkeen kaksi ihmistä. Molemmat ovat liikaa.

Alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi vuonna 2015 vajaat 1 700 henkeä. Siis yhdessä vuodessa. Alkoholilain viereillä oleva uudistushanke aiheuttaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan alkoholiperäisiä kuolemia Suomessa noin 150 lisää joka vuosi. Voivatko kansalaisten muut oikeudet olla ensisijaisia, jos sillä voidaan säästää ihmishenkiä?

Vaatekaapissani ja välillä päällänikin on ollut puolenkymmentä vuotta T-paita, jossa lukee: 1984? Orwell oli optimisti

Jahka löydän sen taas, niin puen päälleni.

Eilen aamulla hämmästelin ja kummastelin ”Noin 700.000 lainrikkojaa Suomeen jo nyt syyskuussa” -blogikirjoituksessa uutta asetusta mm. patruunoiden, ruudin ja nallien kotisäilyksestä. Myöhemmin eilen TUKES vahvisti tiedotteellaan kirjoituksessa esiin tuodut seikat. Kyseistä tiedotetta on näemmä tänään täydennetty lisäyksellä tänään annetusta Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteesta, jossa kerrotaan, että asetusta tullaan korjaamaan takaisinpäin:

Tai itse asiassa asetuksenrikkojaa. Vaihtoehtoiseksi otsikoksi tälle blogipostaukselle mietin myös: ”Nolot norminpurkutalkoot.” Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin ja teollisuusneuvos Tapani Koivumäen nimet ovat alla Helsingissä 20 päivänä elokuuta 2015 annetussa:

Valtioneuvoston asetuksessa räjähteiden valmistuksesta, käsittelystä ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista 1101/2015

Kyseinen asetus on tullut voimaan täysimääräisesti muiden kuin ”ennen asetuksen voimaantuloa toimintansa aloittaneiden tuotantolaitosten toiminnanharjoittajien” osalta eilen 1. päivänä syyskuuta 2015.

Noin 700.000:tta suomalaista henkilöä ja yhteisöä asia koskettaa ainakin sikäli, että kyseisellä asetuksella säädellään myös ampuma-aseiden patruunoita, ruutia ja nalleja.

Asetuksen 10:ssä luvussa ”Säilytys asuinhuoneistossa, työtilassa ja muussa tilassa:

41 §

Säilytystilan kaappi

Ampuma-aseiden patruunat, ruuti, patruunoiden sytytysnallit sekä räjähteiden valmistuksen ja varastoinnin valvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen (819/2015) 57 §:ssä tarkoitetussa tilassa olevat räjähteet on käytön ulkopuolella pidettävä lukitussa kaapissa, joka kestää vähintään 30 minuuttia palorasitusta. Kaappi on merkittävä vähintään räjähdemerkinnällä, säilytyksestä vastaavan henkilön yhteystiedoilla sekä avotulen teon ja tupakoinnin kieltävillä merkinnöillä.”

Kenellä on kotonaan ampuma-aseen patruunoita, huutakoon HEP, mikäli patruunat ovat pykälän 41 mukaisesti 30 min. palorasitusta kestävässä kaapissa, joka on merkitty kyseisessä pykälässä määrätyllä tavalla. Toisen käden tietona TUKES:ista on kuulemma eilen vahvistettu, että § 41:n alkuosalla: ”ampuma-aseiden patruunat, ruuti, patruunoiden sytytysnallit” tarkoitetaan nimenomaan myös asunnoissa säilytystä. Saman toisen käden tiedon mukaan TUKES:ista aiotaan tiedottaa meitä hallintoalamaisia näistä seikoista jo tänään, kun asetus on ollut voimassa vasta yhden täyden vuorokauden.

Keille määräysten historia tässä asiassa on vieraampi kerrottakoon selvennyksenä, että vaatimus 30 minuutin palorasituskestosta kaapille sekä kaapin merkitsemisestä ”vähintään räjähdemerkinnällä, säilytyksestä vastaavan henkilön yhteystiedoilla sekä avotulen teon ja tupakoinnin kieltävillä merkinnöillä” ovat uusia, eikä sellaisia ole aiemmin voimassa olleissa säädöksissä edellytetty.

EDIT 3.9.2015 klo 16:30:

Uudet käänteet tässä asiassa uudessa blogipostauksessani:

TEM:n tiedote ja TUKES:in aiempi tiedote