Category Archives: kaavoitus

On parempi mahdollistaa

28 sunnuntai Maa 2021

Posted by in kaavoitus, kaupunkisuunnittelu, kuntavaalit, metropolipolitiikka, politiikka

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , ,

Tukimies laittoi viestiä Suvilahden skeittiparkkista täällä Helsingissä: ”Kyseinen puisto on todella tärkeä monelle nuorelle. Kaupunki haluaa purkaa kyseisen skeittipuiston vaikka se on ihan todella kovassa käytössä ja siellä järjestetään usein suosittuja tapahtumia. Moni tuttu on myös kritisoinut kaupungin tapaa tyrehdyttää skeittipuiston mukana tullut talkoomeininkiä ja nuorten aloitteellisuutta.”

Iivari Salo taas oli ottanut yhteyttä Hesariin:

Suvilahden skeittiparkissa yhdistyy ainakin kaksi hyvää asiaa. Kaupunkilaisten oma-aloitteisuus ja itselle mieluisa liikunta. Juuri sellaista kaupungin on syytä vaalia. Vaikka Helsingin kaupunki virallisena organisaationa onkin kaupunkilaisten yhteisö, sen tulisi jatkossa olla entistä enemmän kaupunkilaisten sekä epämuodollisen, että yhdistyksiin järjestäytyneen omaehtoisen tekemisen mahdollistaja. Kaupungin itsensäkin rakentamaa liikuntainfraa toki tarvitaan, mutta porukoitten itsensä tuottamaa tulisi arvostaa siihen nähden potenssiin 10. Itse kohonnut vesi pysyy kaivossa kannettua paremmin.

Pilkotaan Helsinki

22 perjantai Tam 2016

Posted by in kaavoitus, kuntarakenne, liikennesuunnittelu, Malmi, metropolipolitiikka, politiikka, terveyspalvelut, yhdyskuntarakenne

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , , , , ,

SOTEa pukkaa. Tai niin meille ainakin vakuutetaan, että tulossa on. Keskiviikkona valtiovallan edustaja kertoi Helsingin valtuustolle, että jatkossa sitten passaa kutsua SOTE-suunnitelmaan sisältyviä ns. itsehallintoalueita maakunniksi. Vallitsevan maakuntajaon mukaan yksi maakunnista on Uusimaa. Väkiluvultaan se on oikea kaikkien maakuntien äiti verrattuna muihin Suomen maakuntiin. Itse asiassa yksi sen kunnista, Helsinki, on väkiluvultaan suurempi, kuin yksikään muu maakunta.

Niin omien TE-puolen kokemuksieni, kuin tuttavapiiristä kuullun perustellakin, Helsingin SOTE-palvelut ovat toimineet pääsääntöisesti ihan kohtuullisen hyvin asiakasnäkökulmasta tarkasteltuna. Toisaalta on vähän hassua, että noin 630.000:tta helsinkiläistä edustavat puoli- ja täysammattilaispoliitikot ratkovat kauunginvaltuuston kokouksessa esim. asiaa: ”Tonttien myynti Kiinteistö Oy Helsingin Putkitie 3:lle.”

Mitäs jos jaettaisiin Helsinki inhimillisemmän kokoisiin kuntiin ja samalla nimettäisiin Helsinki yhdeksi maakunnaksi? Helsingistä tulisi Suomen toiseksi suurin maakunta Uudenmaan jälkeen, ja se voisi edelleen hoitaa alueen SOTE-asiat mallikkaaseen tapaansa. HUS:ltä siiryisi sille osia, mutta Uudellemaalle ja Helsingille pilkottukin HUS olisi kyllä molemmissa palasissa aivan riittävän suuret resurssit kummallekin puolelle siirtävä. Tai kai se voisi olla myös palveluntuottaja, jolta molemmat maakunnat ostaisivat palveluita? Yksi osanen vanhasta HUS:sta toimisi niin kuin muuallakin Suomessa on kaavailtu erityistehtäviä viidelle yliopistosairaalalle.

Muita nykyisin kunnilla olevia vastuita varten Helsinki voitaisin jakaa vaikka kymmeneen 50-80.000 asukkaan kuntaan. Maankäytön yleiskaavoitukseen, joukkoliikenteen järjestämiseen jne… ne olisivat pääkaupunkiseudun olosuhteissa liian suppeita palasia, mutta nehän voitaisiin samassa rysäyksessä lykätä erityiselle metropolihallinnolle. Espoota ja Vantaatakaan ei enää ehkä sellaisen luominen niin paljoa pelottaisi, jos ne itse olisivatkin ne suuret kunnat siinä, ja Helsingin maakunnan uudet pikkukunnat kukin paljon pienempia palasia.

En toki kuvittele, että tämänsuuntaista todella otettaisiin mukaan muutenkin nyt kiireiseen SOTE-toteutukseen tai että Helsinki itse itselleen hakisi palasiksi jakoa. 🙂 mutta saa kai sitä parempaa maailmaa visioida?

Kehä I:n ruuhkia voidaan helpottaa

29 sunnuntai Jou 2013

Posted by in kaavoitus, kaupunkisuunnittelu, liikennesuunnittelu

≈ 1 kommentti

Avainsanat

, ,

Iltapäivisin töistä tullessa Kehä I:llä kohtaa monesti lohduton näky autojen jonottaessa Lahdenväylälle pääsemistä. Syy siihen näkyy tässä:

keha1

Eli Kehä I:ltä idästä ja lännestä tulevien rampit vedetään yhteen ennen Lahdenväylälle tulemista. Ja jos molemmista suunnista tulee autoja solkenaan, niin kyllähän ahdistaa vetoketjumenetelmistä huolimatta.

Ratkaisu: Kehältä lännestä ja idästä Lahdenväylälle pohjoiseen nousevia autoja ei pakotetakaan yhdelle kaistalle, vaan annetaan niiden jatkaa kahdella.

Etelästä Lahdenväylällä on kolme kaistaa ennen näiden kehältä nousevien ramppien liittymistä siihen. Eli nykyisellään ramppien kiihdytyskaista mukaan luettuna rampin liittymisen jälkeen hetken matkaa neljä kaistaa:

keha1-3Ja sitten kun Porvoonväylä erkanee Lahdenväylästä kaistoja muodostuu taas neljä:keha1-2

Antamalla molemmista suunnista Kehä I:ltä tulevien kaistojen jatkua vapaina ja jatkamalla Lahdenväylän pohjoisen suuntaan kolmikaistaisuutta esim. Kehä III:lle saakka Kehä I:ltä tuloramppien ja Porvoonväylän erkanemisen väli voisi olla koko matkaltaan viisikaistainen.

Väli on noin 1,2-1,3 km, joten sillä välillä kyllä kaikkein oikeanpuolimmaiselle kaistalle Kehä I:ltä idän suunnasta tulevatkin ehtisivät ryhmittyä yhden kaistan yli, jos ovat menossa Lahden suuntaan.

Porvoon suuntaan menossa olevien Kehä I:ltä tulevien ei välttämättä tarvitsisi vaihtaa kaistoja lainkaan. Toki lännestä tulevien olisi pykälien mukaan tilanteen salliessa hakeuduttava oikeanpuolimmaiselle kaistalle.

Voi olla, että tämä parannuskokonaisuus ei olisi Liikenneviraston suunnitteluohjeiden mukainen (en tiedä, en ole tarkistanut), mutta väitän, että se olisi toimiva ja lopettaisi käytännössä täysin Kehä I:n jumit Lahdenväylän suuntaan iltapäivisin.

Kehätie on kuuma

24 tiistai Huh 2012

Posted by in kaavoitus, kansalaisoikeudet, kaupunkisuunnittelu, politiikka, yhdyskuntarakenne

≈ 4 kommenttia

Avainsanat

, , , ,

Parin viime päivän aikana on tullut taas osallistuttua Osmo Soininvaan blogin keskusteluihin. Viimeksi nostin kommenttejani sieltä tänne blogiin helmikuun lopulla julkista palvelunhankintaa koskevina postauksina.

Välilläkin olen sinne silloin tällöin jotain näpytellyt, kuten esim. viime viikon loppupuolen kommenttini perhesurmakeskusteluun siellä:

”Jouni Martikainen kirjoitti 20.4.2012 kello 8:00:
Sen taas voi sanoa, mistä perhesurmat EIVÄT JOHDU: paljon parjatusta ampuma-aseiden kotisäilytyksestä. Sen verran monimuotoisia surmaamistavat ovat mediatietojen mukaan olleet.
Rauha surmansa saaneiden sieluille ja osanotto omaisille.”

Väärinkäsitysten välttämiseksi toistettakoon tässä vaiheessa mahdollisille uusille blogini lukijoille 28.2.12 päivätyn blogini lause Soininvaaran blogikeskusteluihin osallistumisiini liittyen:  Jos mielipidekyselijä soittaisi, ja tiedustelisi mitä puoluetta aion äänestää seuraavissa vaaleissa, vastaukseni EI OLISI Vihreät.

Tällä kerralla keskustelunaiheena ovat määrärahat Kehä I:n parantamiseksi (Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistaan liittyen).

Aluksi lainaus Osmo Soininvaaran blogista:
“onko järkevää uhrata yli 160 miljoonaa euroa Kehä I:n parantamiseen. Se menee tukkoon joka tapauksessa, mikä ratkeaa sillä, että sen käyttö vähenee.”

Oma kommenttini siihen (Jouni Martikainen kirjoitti 23.4.2012 kello 10:52):

”Tyhmempi voisi kuvitella, että väylät olisi hyvä mitoittaa tarvetta vastaaviksi. Kehien parantamisen hyöty/kustannussuhteet taitavat olla valtakunnan parasta tasoa.

Kehien ruuhkat ohjaavat liikennettä valitsemaan reittejä ruuhka-aikoina mahdollisuuksien mukaan kehien sijasta katuverkon kautta – eivät sen sijasta valitsemaan vihreän utopian mukaisesti joukkoliikennettä. Tai ainakin niin itse on tullut tehtyä.”

Kommenttiani vastaan kirjoittivat Elmo Allén sekä nimimerkki ”typyluoma”. 

Vastaukseni niihin on tätä kirjoittaessani vielä Soininvaaran blogikommenttien hyväksymisjonossa. Kursiivilla olevat ovat lainauksiani typyluoman ja Allénin kommenteista. Linkit johtavat heidän alkuperäisiin viesteihinsä Soininvaaran blogissa.

 Tässä vastaukseni:

tpyyluoma:”Jos autoja tulee jonnekin minne niitä ei haluta, kuten ajamaan asuinalueiden läpi, niin sen voi aina estää. Ei se sen vaikeampaa ole. Liikenne sitten mukautuu tavalla tai toisella, ihmiset liikkuvat eri aikaan, eri kulkuneuvoilla, asuinrakenne muuttuu, yritykset muuttavat sijoittumistaan, jne.”

JM: Kehäteiden yksi keskeinen tehtävä liikenteen sujuvoittamisen lisäksi on ohjata massiiviset liikennevirrat asutuksen kannalta vähemmän häiritsevään kanavaan. Sen luulisi olevan kaikkien etu.

Kehä I:n sisäpuolella on sen verran kaupunkimainen rakenne, että poikittaisyhteyksien totaalinen katkominen ajoneuvoliikenteeltä ei taida onneksi olla realismia. Navigaattorien ruuhkantunnistuksen kehittyminen tulee jatkossa kasvattamaan tätä henkilöautoliikenteen etua: kykyä mukautuvaan reitinvalintaan. Kääntyvät etupyörät kuuluvat jopa katsastusvarusteisiin.

Liikkumisen ajallinen ohjautuminen ruuhkien mukaan varmaan pätee, mutta kaikilla ei ole sitä etuoikeutta. Kiinteiden työaikojen mukaan liikkuvat ja ennen kaikkea hyötyliikenne liikkuvat silloin kun niiden täytyy – eivät silloin kun on rauhallisempaa.

Yritysten ohjautuminen Kehä I:ltä Kehä III:lle taas ei tue yhdyskuntarakenteen tiivistämistavoitetta.

Elmo Allén: ”Siitä vaan sitten Smith-Polvista kaivamaan esiin ja jyräämään loputkin kaupungista moottoriteille.

Autoväylien mitoittaminen tarvetta vastaavaksi on fysikaalinen mahdottomuus Helsingin kokoisessa kaupungissa. Utopiaa on nimenomaan kuvitella, että se oikeasti onnistuisi.”

Elmo Allén: ”Anteeksi, korjaan: dystopiaa. Koska sellaisessa kaupungissa ei kukaan helsinkiläinen haluaisi kyllä asua. Se että sitä joku väittää haluavansa, johtuu vain siitä, että harva pystyy näkemään, minkälaiseen kaupunkirakenteeseen se johtaa.”

JM: Kuvittelin nyt olevan puhe Kehä I:stä. Kehä I:n rakentaminen välityskyvyltään tarpeen mukaiseksi ei ole mahdotonta. Kaupunki, jonka poikittaisliikenne on pystytty hyvin kanavoimaan pois asuinalueiden keskeltä taitaa olla monenkin kaupunkilaisen toive.

Tornitaloja Helsinkiin!

28 maanantai Mar 2011

Posted by in kaavoitus, kaupunkisuunnittelu, korkea rakentaminen, yhdyskuntarakenne

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

, , , ,

Mikä tässä nykyisessä Helsingin keskustan kaupunkisiluetissa on niin pyhää ja täydellistä, että mahdollinen korkea rakentaminen pitää ohjata laidoille, niin kuin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on ohjeistamassa? Mielestäni ei mikään, vaan myös kaupungin silhuetin tulee elää ja kasvaa kaupungin mukana. Korkea rakentaminen on taloudellisinta siellä, missä maan hinta on korkeinta, eli keskustassa. Siispä korkean rakentamisen mahdollistaminen nimenomaan keskustaan olisi järkevää.

Huoli yhdyskuntarakenteen hajautumisesta on tekopyhää, ellei tehokasta rakentamista sallita keskustaan ja sen välittömään ympäristöön, jossa sille olisi taloudellinen intressi. Helsinki tarvitsee uusia maamerkkejä jäljiksi omasta ajastamme. Ei kaupunkikuvan pidä jumittua viimevuosituhantiseksi. Korkea rakentaminen ei tarkoita samaa kuin ruma rakentaminen. Päinvastoin – tornitalot tarjoavat loistavia arkkitehtonisia ja maisemallisia mahdollisuuksia myös Helsingille!