Parin viime päivän aikana on tullut taas osallistuttua Osmo Soininvaan blogin keskusteluihin. Viimeksi nostin kommenttejani sieltä tänne blogiin helmikuun lopulla julkista palvelunhankintaa koskevina postauksina.
Välilläkin olen sinne silloin tällöin jotain näpytellyt, kuten esim. viime viikon loppupuolen kommenttini perhesurmakeskusteluun siellä:
”Jouni Martikainen kirjoitti 20.4.2012 kello 8:00:
Sen taas voi sanoa, mistä perhesurmat EIVÄT JOHDU: paljon parjatusta ampuma-aseiden kotisäilytyksestä. Sen verran monimuotoisia surmaamistavat ovat mediatietojen mukaan olleet.
Rauha surmansa saaneiden sieluille ja osanotto omaisille.”
Väärinkäsitysten välttämiseksi toistettakoon tässä vaiheessa mahdollisille uusille blogini lukijoille 28.2.12 päivätyn blogini lause Soininvaaran blogikeskusteluihin osallistumisiini liittyen: Jos mielipidekyselijä soittaisi, ja tiedustelisi mitä puoluetta aion äänestää seuraavissa vaaleissa, vastaukseni EI OLISI Vihreät.
Tällä kerralla keskustelunaiheena ovat määrärahat Kehä I:n parantamiseksi (Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistaan liittyen).
Aluksi lainaus Osmo Soininvaaran blogista:
“onko järkevää uhrata yli 160 miljoonaa euroa Kehä I:n parantamiseen. Se menee tukkoon joka tapauksessa, mikä ratkeaa sillä, että sen käyttö vähenee.”
Oma kommenttini siihen (Jouni Martikainen kirjoitti 23.4.2012 kello 10:52):
”Tyhmempi voisi kuvitella, että väylät olisi hyvä mitoittaa tarvetta vastaaviksi. Kehien parantamisen hyöty/kustannussuhteet taitavat olla valtakunnan parasta tasoa.
Kehien ruuhkat ohjaavat liikennettä valitsemaan reittejä ruuhka-aikoina mahdollisuuksien mukaan kehien sijasta katuverkon kautta – eivät sen sijasta valitsemaan vihreän utopian mukaisesti joukkoliikennettä. Tai ainakin niin itse on tullut tehtyä.”
Kommenttiani vastaan kirjoittivat Elmo Allén sekä nimimerkki ”typyluoma”.
Vastaukseni niihin on tätä kirjoittaessani vielä Soininvaaran blogikommenttien hyväksymisjonossa. Kursiivilla olevat ovat lainauksiani typyluoman ja Allénin kommenteista. Linkit johtavat heidän alkuperäisiin viesteihinsä Soininvaaran blogissa.
Tässä vastaukseni:
tpyyluoma:”Jos autoja tulee jonnekin minne niitä ei haluta, kuten ajamaan asuinalueiden läpi, niin sen voi aina estää. Ei se sen vaikeampaa ole. Liikenne sitten mukautuu tavalla tai toisella, ihmiset liikkuvat eri aikaan, eri kulkuneuvoilla, asuinrakenne muuttuu, yritykset muuttavat sijoittumistaan, jne.”
JM: Kehäteiden yksi keskeinen tehtävä liikenteen sujuvoittamisen lisäksi on ohjata massiiviset liikennevirrat asutuksen kannalta vähemmän häiritsevään kanavaan. Sen luulisi olevan kaikkien etu.
Kehä I:n sisäpuolella on sen verran kaupunkimainen rakenne, että poikittaisyhteyksien totaalinen katkominen ajoneuvoliikenteeltä ei taida onneksi olla realismia. Navigaattorien ruuhkantunnistuksen kehittyminen tulee jatkossa kasvattamaan tätä henkilöautoliikenteen etua: kykyä mukautuvaan reitinvalintaan. Kääntyvät etupyörät kuuluvat jopa katsastusvarusteisiin.
Liikkumisen ajallinen ohjautuminen ruuhkien mukaan varmaan pätee, mutta kaikilla ei ole sitä etuoikeutta. Kiinteiden työaikojen mukaan liikkuvat ja ennen kaikkea hyötyliikenne liikkuvat silloin kun niiden täytyy – eivät silloin kun on rauhallisempaa.
Yritysten ohjautuminen Kehä I:ltä Kehä III:lle taas ei tue yhdyskuntarakenteen tiivistämistavoitetta.
Elmo Allén: ”Siitä vaan sitten Smith-Polvista kaivamaan esiin ja jyräämään loputkin kaupungista moottoriteille.
Autoväylien mitoittaminen tarvetta vastaavaksi on fysikaalinen mahdottomuus Helsingin kokoisessa kaupungissa. Utopiaa on nimenomaan kuvitella, että se oikeasti onnistuisi.”
Elmo Allén: ”Anteeksi, korjaan: dystopiaa. Koska sellaisessa kaupungissa ei kukaan helsinkiläinen haluaisi kyllä asua. Se että sitä joku väittää haluavansa, johtuu vain siitä, että harva pystyy näkemään, minkälaiseen kaupunkirakenteeseen se johtaa.”
JM: Kuvittelin nyt olevan puhe Kehä I:stä. Kehä I:n rakentaminen välityskyvyltään tarpeen mukaiseksi ei ole mahdotonta. Kaupunki, jonka poikittaisliikenne on pystytty hyvin kanavoimaan pois asuinalueiden keskeltä taitaa olla monenkin kaupunkilaisen toive.
