Avainsanat

Viikko sitten kirjoittamassani Ennustus-blogipostauksessa keskityin valtion taloudenpidon ennustamiseen pääministeri Sipilää siteeraavalla lopputulemalla: “kyllä tästäkin selvitään.” Uskon siihen selviytymiseen, kunhan menot ja tulot ehditään tasapainottaa ennen kuin velka ehtii ylitsekäymättömäksi ja sen olen ymmärtänyt uuden hallituksen tavoitteeksi.

Valtion talouden tasapainottamisesta selviytyminen ei kyllä tarkoita, että kaikki hyvinvointiyhteiskunnan ihanuus selviytyy. Odotetusti jokainen taho, jonka intressejä sopeutus rapauttaa on jo nostanut äläkkää, ettei ainakaan tästä sovi säästää. Jo virinneestä ja varmaankin vielä kiihtyvästä kritiikistä eri sopeutustoimia kohtaan olen sitä mieltä, että kansan kattava mielipide siitä, keiden pillin mukaan mennään saadaan neljän vuoden välein vaaleissa.

Toki välilläkin saa ja pitää yrittää vaikuttaa, mutta usein sen vaikuttamisen mediakohu on laajempaa kuin esiin tuodun kritiikin todellinen kannatus kansan syvissä riveissä.

Eivätkä edes mielipidekyselyt yksittäisistä asioista ole pahimmillaan kuin yksi hienostunut vaikuttamisen tapa. Kukapa ei vastaisi “kyllä” jos kysytään pitääkö koulutukseen panostaa, ovatko pienet ryhmäkoot parempia kuin isot, onko pieni verotus juuri minuun kohdentuvana parempi kuin iso ja pieni valtion velka parempi kuin suuri.

Selviytymisen käsite yhteiskunnan palvelutason osalta pudottaa termin merkityksen äärimmillään Maslowin tarvehierarkian alimmille portaille. Niillä alimmilla portailla kyllä pysytään, jos maapallo rullaa radallaan.