Avainsanat

, ,

Kaikkihan tietävät, miten hirveää on, jos joutuu asumaan neukkukuutiossa lähiössä. Eli laatikkomaisessa kerrostalossa ruutukaava-alueen ulkopuolella. Havainnollistan asiaa kuvalla: Parvekekuva

Kuvan parvekkeelta on 70 m lähimpään kahvilaan. Siis ihan sellaiseen oikeaan kahvilaan. Pitseriaan 50 m. Se tosin on ihan vaan sellainen tavallinen.

 
Lähimpään varsinaiseen ravintolaan onkin jo 70 m. Sen tyylisuunta on klo 04:ään asti aukioleva. En ole käynyt siellä nykyisen konseptin aikana kertaakaan, mutta jos innostaisi, niin kahdelta iltapäivällä aukeaisi.

 
Ruokaravintolaan onkin jo 250 m, toiseen 270 m. Kumpikaan ei kyllä ole ihan lähellä Michelintähteä, mutta tällainen lähiötavis onkin tyytynyt vähään.

 
Palveluita ei siis tosiaan ole.

Suutari, eläinlääkäriasema, kirkko, fysioterapia, kuntosali, hautaustoimisto, pari etnistä kauppaa, polkupyöräliike, lelukauppa, kiinteistönvälittäjä, pari pesulaa ja jotain muuta pientä on toki vähän lähintä ruokaravintolaa lähempänä.

 
Ja kyllä täällä lähiössä liikenneyhteydetkin ovat onnettomat.

 
Aika paljon tuleekin käytettyä henkilöautoa. Luojan kiitos edes se on täällä kehä I:n ulkopuolisessa lähiöhelvetissä vielä jotenkuten mahdollista. Työmatkaa varten olen pudottautunut autollani kehä I:lle ja siitä edelleen motarille.

 
Lähimmälle bussipysäkille olisikin 120 m ja rautatieaseman lähiliikennelaiturille 400 m. Keskiviikkona käytiin RSO:n konsertissa Musiikkitalossa. Mentiin junalla. Reittioppaan mukainen aika oli 32 min ovelta ovelle julkisilla ja kävellen.

 
Niin – näin ankeat lähtökohdat elämälle voivat olla lähiön neukkukuutiossa. Ehkä tännekin kuitenkin vielä joskus saadaan lisää kaupunkia?