Avainsanat

Asemiehestä on moneksi. Otsikoita mediasta:

Hesari: ”Asemies hyökkäsi Lars Vilks -tilaisuuteen

Iltalehti: ”Poliisioperaatio Valkeakoskella: Asemies olikin kuulapyssypoika

Maikkari: ”Valvontakamerakuvat julki – asemies yritti ryöstää kultasepänliikkeen Nokialla

Jos asemiehiä on median otsikossa useita, jälki on ollut monesti rumaa:

Hesari: ”Boko Haramin asemiehet tappoivat kymmeniä kalakauppiaita

Ylle linkitetyssä terrori-iskussa murhattiin 48 ihmistä.

”Asemies” vaikuttaa niin moniuloitteiselta sanalta, että sisäinen kielitieteilijäni päätti selvittää asiaa tarkemmin. Onneksi kielitoimiston sanakirja on ollut vapaasti luettavissa verkossa 11.11.2014 lähtien, ja sieltähän tämänkin sanan voi tarkistaa.

Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla sanakirja esitellään:

”Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten keskuksessa laadittu suomen kielen sanakirja, jonka tarkoituksena on kuvata suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Sanakirjassa on yli 100 000 hakusanaa. Siitä on julkaistu sekä sähköisiä että painettuja versioita. Sanakirjan uusin sähköinen versio on verkossa vapaasti luettavissa osoitteessa www.kielitoimistonsanakirja.fi.

Keskeisen sanaston lisäksi sanakirjassa on mukana harvinaisempiakin sanoja”

Hesari tietää, että ”sanakirjan uusia hakusanoja ovat esimerkiksi aihetunniste eli hashtag, kuppikakku, nyhtöpossu, tipaton, ilmastoskeptikko, joukkorahoitus, kansalaisaloite, esinetulostus eli 3D-tulostus, perheenkokoaja, sote, suoratoisto, stalkata, tviitti eli twiitti, vesipihi, whoopie, yleisradiovero ja maksumuuri.”

Joten ei muuta kuin hakua kehiin, ja ”asemies” sanakirjahakuun. Mutta tänään 17.2.2015:

asemies

Asemiestä ei ole olemassakaan.

Onneksi Wikipedia auttaa. Asemiehelle löytyy tätä blogipostausta kirjotettaessa kaksikin selitystä:

1: ”Asemies eli aseenkantaja eli soini oli keskiajalla ja uuden ajan alkupuoliskolla nuorukainen, joka toimi ritarin seuralaisena ja aseenkantajana. Myöhemmin asemiehet muodostivat Ruotsissa ritaria alempiarvoisen aatelismiesluokan, joka sijoittui ritarin ja tavallisen rälssimiehen väliin.”

ja

2.: ”Aseenkantaja (tunnetaan myös nimellä Asemies, engl. Man-At-Arms) on Donald F. Glutin luoma” (tästä välistä piilotan selitykseen liittyvän spoilauksen, mutta selitys jatkuu): ”hahmo Masters of the Universe lelusarjassa ja myöhemmin myös televisiossa esitetyissä sarjoissa ja elokuvissa.”

Kysymys kuuluukin, tarkoittaako media asemiehestä puhuessaan soinia vai Man-At-Arms:ia? Nyt alle viisivuotiailta silmät kiinni. Spoilaus: Man-At-Arms ei ole totta, vaan mielikuvitushahmo. Ja alle viisivuotiaat voivat taas avata silmät. Myöskään asemiehiä merkityksessä ritarin aseenkantaja ei ole enää muutamaan vuosisataan ollut ja soinismit ovat nykyisin jotain ihan muuta, kuin aseenkantajamaisuuksia.

Olisikohan mitenkään mahdollista, että media käyttäisi jatkossa perinteistä suomea puhuessaan terroristeista, leikkipyssypojista, ryöstäjistä jne.? ”Asemies” niissä merkityksissä on huonoa suomea, jota myöskään Kielitoimisto ei tunnista eikä siten tue.

Yhden kelpomerkityksen asemiehelle kyllä löysin. Eli huijasin otsikossa sillä, ettei asemiestä muka olisi. Asemies-blogissa on ”keskinkertaisen ampumaurheilijan päiväkirja”. Ase ja mies ovat siinä oikeassa kontekstissaan. Asessa ja miehessä ei sinällään ole mitään pelättävää, niin kuin ei ollut Paavo Lipposessakaan. Terroristeja, ryöstäjiä, murhaajia tai poikien leikkipyssyleikkejä voi toki pelätä, jos siltä tuntuu, mutta suomalaiselle on kyllä suuruusluokkaa sata kertaa todennäköisempää kuolla viinan yhdistyvästi kuin aseen laukaukseen.