Avainsanat
Sanoilla on merkitystä. Kannatatko vai vastustatko -mielipidekyselyssä lienee kaksinumeroinen ero prosenteissa toisiinsa nähden, jos kysyttävä asia on:
1. Kannatatko vai vastustatko tasa-arvoista avioliittolakia
2. Kannatatko vai vastustatko avioliittoinstituution ulottamista homosuhteisiin
Sukupuolinetraalin avioliittolain kannatus ja vastustus lienee jossain äskeisten kahden vaihtoehdon välillä.
Kysymys nro 1 mielletään kysymykseksi siitä, kannattaako tasa-arvoa ja kysymys nro 2 kysymykseksi siitä, kannattaako homosuhteita.
Jos kysymyksen nro 1 sanoja puretaan erillisesti tarkasteltavaksi pitää ratkaista mm. mitä avioliitto on ja mitä on tasa-arvoisen kannattaminen tai vastustaminen. Onko avioliitto sanana soveltuva kuvaamaan vain miehen ja naisen välistä virallistettua liittoa vai voiko samaa sanaa käyttää myös keskenään samaa sukupuolta olevien pariskuntien virallistetuista liitoista?
Entä tasa-arvo sitten? Tarkoittaako tasa-arvoisuuden kannattaminen muissa yhteyksissä sitä, että kannattaa lainsäädönnöllä taattuja samansuuruisia tuloja kaikille, ja että naisia ja miehiä kohdeltaisiin samalla lailla asevelvollisuuslaissa? Tai että äidin ja isän pitäisi olla aina lapsen syntymän jälkeisen puolen vuoden aikana yhtä pitkä aika työelämästä poissa ja lapsen kanssa kotona?
En kannata mitään edellisen kappaleen tasa-arvoasioita enkä myöskään tasa-arvoa perusteluna sanan ”avioliitto” merkityksen muuttamiselle. Sorry.
Sanan avioliitto merkitys muuttui siinä vaiheessa, kun se merkittiin tasa-arvoa (ja laajemmin ihmisoikeuksia) tunnustavan valtion lakiin. Pointti on siinä, että laki antaa oikeuksia kyseisen suhteen perusteella ja tämän perusteella homoja ei voida asiassa syrjiä.
No, miksei sitten rekisteröity parisuhde kelpaa, kysynet. No, se ei kelpaa, koska ensinnäkään tässä liitossa ei ole vastaavia laillisia oikeuksia kuin avioliitossa. Hyvä on, entäs, jos se nostettaisiin samalle viivalle, saatat jatkaa. Sekään ei ole mahdollista, sillä seksuaalinen suuntautuminen kuuluu yksityisyydensuojan piiriin. Jokainen lomake tai juridinen paperi, jossa nämä ovat erillisinä vaihtoehtoina tai mainitaan erillään ilman toista, pakottaa ihmisen joko paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa ja mahdollistaa syrjinnän tai valehtelemaan, mikä myöskin on eräänlaista syrjintää, vaikkei sillä välttämättä mitään juridisia seuraamuksia olisikaan.
Jäljelle jää siis aika vähän vaihtoehtoja: Joko lain mukaan kaikki – sekä homot että heterot – ovat ”avioliitossa” tai sitten he ovat ”rekisteröidyssä parisuhteessa”, jossa on todennäköisesti kaikki nykyisen avioliiton oikeudet ja velvoitteet, eli kyse on juridisen termin virallisesta nimestä. Kaikki tosin kutsuisivat sitä avioliitoksi paitsi epävirallisesti myös virallisissakin yhteyksissä, sillä onhan tuollaiselle liitolle pitkä perinne, vakiintunut nimi ja määrättömästi lainvoimaista juridiikkaa ja sopimuksia. Toisaalta molemmat voidaan avata kaikille, mikä olisi hölmöä, koska kukaan ei valinne rekisteröityä parisuhdetta, jos avioliitto on mahdollinen. Se on yksinkertaisesti huonompi diili sisällöltään ja siltikin säilyisi mahdollisena syrjintäperusteena. Olisi vain tarpeettomasti monimutkaistettu lainsäädäntö ja tarpeettomia juridisia ja byrokraattisia tappeluja.
Avioliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden juridinen olemassaolo voidaan toki myös kokonaan lopettaa, millä olisi vaikutusta kaikkeen mahdolliseen perinnöstä, verotuksesta ja leskeneläkkeestä alkaen sekä myöskin avoliiton asemaan. Avoliitto saattaisi nousta nykyisen avioliiton asemaan, mikä myös olisi erittäin ongelmallinen tilanne, koska kyseisen ”sopimuksen” syntymiseen ei tarvita minkäänlaista selkeää tahdonilmausta sen osapuolilta kuten ei myöskään sen loppumiseen ja siten sillä ei ole selkeitä rajoja.
Kyse on siis periaatteessa vain siitä, miksi avioliittoa laissa kutsutaan, mitkä ovat siihen liittyvät oikeudet vai lopetetaanko sen juridinen olemassaolo kokonaan. Muu on tietoista syrjintää (joka tietysti on aina kovin suosittua tiettyjen ihmisten keskuudessa).
Absoluuttista tasa-arvoa ei ole olemassakaan. Näkökulmasta riippuen vaikkapa taloudellisen tasa-arvon kohdalla täydellinen tasa-arvo olisi joko kaikille sama tulotaso verotuksen ja tulonsiirtojen kautta tai täydellinen ansaintamahdollisuuksien tasa-arvo ilman yksilön tuloja toisten ihmisten saamiin tulonsiirtoihin siirtävää verotusta. Tai itse asiassa kolmas tasa-arvon muoto olisi kansantulon kansalaisten tarpeiden mukainen jakaminen. Mikään edellä mainituista kolmesta vaihtoehdosta ei olisi mielestäni kuitenkaan parempi, kuin Suomessa vallitseva nykyinen taloudellinen epätasa-arvo.
Mielestäni myökään parisuhdelainsäädännön osalta lainsäädäntömuutoksiin ei ole syytä mennä, vaikka lainsäädäntö jostain näkökulmasta ei olisikaan absoluuttisen tasa-arvoinen. Sitä siitä ei tule myöskään, vaikka samaa sukupuolta olevan kahden täysi-ikäisen henkilön liitto päätettäisiin avioliitto-sanan piiriin. Miksi kolme ihmistä ei saisi muodostaa avioliittoa keskenään, jos niin haluavat? Vain tasa-arvoargumentillä tarkasteltuna hyvin epätasa-arvoista! En kyllä kannata myöskään kolmen ihmisen avioliittojen sallimista lainsäädännöllä, vaikka mielipiteeni absoluuttisen tasa-arvon kannalta tarkasteltuna ei olekkaan tasa-arvoa tukeva.
Miksi olen tätä mieltä sekä samaa sukupuolta olevien avioliitoista, että kolmen henkilön avioiliitoista? Avainsanana tässä artikkelissa on politiikan ohella kristinusko. Eli näkemykseni liittyy ahtaaseen tulkintaani kristinuskosta ja toisaalta näkemykseeni siitä, että se saa vaikuttaa myös katsantokantoihini poliittisista kysymyksistä.
Absoluuttinen tasa-arvo on pelkkä olkiukko ihmisille, joille ei jokin tasa-arvokäsitteestä loogisesti johtuva seuraus käy. Tietenkään mitään oikeuksia ei ole absoluuttisesti, mutta jostain syystä ihmiset osaavat olla tätä huutelematta aina siihen asti kunnes löytyy tarvetta olkiukoille.
Minusta on kuitenkin hienoa, että myönnät nimenomaan kyseessä olevan henkilökohtaisen uskosi sanelema mielipide. Monasti tätä ei myönnetä vaan aletaan heitellä ilmoille kaikennäköisiä naurettavia olettamuksia siitä, mitä avioliitto on, ja perustellaan omia mielipiteitä tällä tavoin. Ongelmia tällaisessa tulkinnassa on yhteiskunnallisesti ainakin kaksi. Ensinnäkin yhteiskunta toimii lakien eikä uskonnon pohjalta. Kirkon osalta asia on eri kuin yhteiskunnan antamien statuksen, etujen ja oikeuksien osalta. Toisekseen ulkopuolisten ihmisten uskonto ei saa määritellä toisten tekemisiä – heidän omatkin uskonnolliset rikkeensä kuuluvat enimmäkseen vain heille itselleen eivätkä liity lakeihin. Kulttuurisesti asia on eri (kulttuurisesti Suomi on monin tavoin kristinuskoinen), vaikka siinäkin on rajansa, mutta juuri kulttuurisestihan tilanne on muuttunut.
Ongelma uskontopohjaisessa perustelussa on uskonto. Kyse ei ole uskonnosta. Se on tapeltava kirkon sisällä erikseen. Voi olla, että valtionkirkon status ja virallisen avioliiton myöntämisoikeus aiheuttavat kirkolle lisävelvoitteita tässä suhteessa. (Monessa maassahan ensin tulee erikseen siviilivihkiminen eli laillinen status ja sitten kirkkohäät, joilla ei ole mitään virallista asemaa.) Sillä ei vain ole asiassa merkitystä. Yhteiskunnallisesti kuitenkaan ei ole mitään perustetta, miksei homoavioliittoja voitaisi sallia, ja on erittäin selkeä perusoikeusargumentti sille, miksi ne pitäisi sallia.
Kristinuskonkin perusteella olet minusta vähän heikolla pohjalla, mutta myönnän asiantuntemattomuuteni. Kyselin nimittäin aikoinaan muistaakseni homoillan tiimoilla netissä perusteluita ja ne kymmenisen(?) raamatunkohtaa, jotka vastukseksi sain, olivat huonoja perusteluita. Käsittääkseni Jeesus pisti pitkälti säännöt uusiksi, joten VT voidaan suoraan unohtaa. Se on kristinuskon omaa kulttuurista taustaa eikä enää dogmaa. Jäljelle jäi useampi kohta, jossa tuomittiin siveettömyys, sekä yksi ainoa kohta, jossa eksplisiittisesti mainittiin homoseksi muun siveettömyyden ohella. Se oli joku Kirjeistä, tietänet varmaan kohdan, mutta minusta kyseisessä kohdassa edelleenkin kyse oli vain siveettömyydestä.
Syy siihen, miksi se kohta on minusta niin heikko perustelu, on, että kyse ei millään muotoa ollut Jeesuksen opetuksesta vaan valtaansa lujittamaan pyrkivän ja henkilökohtaista tulkintaansa ajavan varhaisen kirkkoisän kirjemuotoisesta saarnasta. Siltikin heteroseksuaaliseen (muistaakseni avioliiton ulkopuoliseen, jne.) haureuteen rinnastettiin nimenomaan homoseksuaalinen haureus tekona. Pysyvä, rakastava, omistautunut, virallinen suhde on pitkälti tämän vastakohta kuten se on muullekin hauredelle. Siveettömyyden tuomitsemisen tulisi pikemminkin olla uskonnolliselle hyvä syy kannattaa homoavioliittoja. Aikoinaan ei vain ollut minkäänlaista mahdollisuutta tällaiseen suhteeseen, joten tietenkin teko tuomittiin haureutena.
Minulla ei oletusarvoisesti ole mitään sitä vastaan, etteivätkö kolme ihmistä (tai useampikin) voisi mennä keskenään naimisiin. Avioliittojen ketjuttaminen olisi typerää ja vaarallista, mutta jos kaikilta osapuolilta on suostumus yhteen keskinäiseen liittoon, ei sille minusta mitään oletusarvoista estettä ole. Kaikkien pitäisi siis minusta olla keskenään naimisissa ja osittaisuuksia tai päällekkäisyksiä ei saisi olla. Lain avioliitolle suomiin etuihin varmaan pitäisi silloin puuttua ja tarkastella tilannetta tiukasti myös siksi, ettei liiton sisällä voitaisi liittoutua hyväksikäyttämään kolmatta osapuolta (vähemmistöosapuolia). Lisäksi muukin painostus olisi varmasti helpompaa, joten sitä olisi syytä tarkastella. Joku yläraja varmaan olisi myös hyvä olla olemassa käytännön syistä. Voitaisiin teettää jokin tutkielma aiheesta, kuinka monen ihmisen kanssa voi yksilö elämänsä jakaa niin, että vielä tosiasiassa jaetaan merkittävä osa elämää kunkin kanssa erikseen, ja käyttää tätä pohjana ylärajalle. Toisaalta aika harva haluaa olla pysyvästi edes kahden kanssa ja yleensä kai ne vähäiset polyamoristit olisivat aika tyytyväisiä nykyisiin kommuuneihinkin, jos tilannetta edes jotenkin byrokratian puolelta huomioitaisiin.