Avainsanat

Tunnustan olevani jäävi asiassa, mutta silti: mielestäni yhteiskunta tarvitsee lisää toimialalähtöistä talousjohtamista.

Jäävi tämän mielipiteeni suhteen olen jo koulutukseni kautta. Pääaineeni kun oli rakentamistalous. Mitä se on? Sitä, että rakentamista ja kiinteistön- ja infrastruktuurinpitoa tarkastellaan talouden näkövinkkelistä. Uskon, että siitä taustastani johtuu, että huomaan mittaavani omia työssä onnistumisiani hyvin usein painottaen sitä, onko taloudenhallinta ollut onnistunutta. Substanssi on kuitenkin toinen ulottuvuus johon sitä peilaan. Eli tavoitteena on taloudellisuus – hyvä laatu/kustannussuhde.

Minusta vaikuttaa, että valtakunnassa olisi monilla julkishallinnon toimialoilla tarvetta merkittäviin tehtäviin henkilöille, jotka tarkastelevat toimialaansa painottaen talousulottovuutta. Hyvänä esimerkkinä siitä on syksyn jupakka siitä, kun Suomen hallitus ei saanut puristettua ministeriöistään ulos juuri minkäänlaisia säästöesityksiä, vaikka toimeksianto vaikutti selvältä.

Valtakunnan tasolla joillekin substanssijohtajille oman toimialan muut saavutukset ja tavoitteet vaikuttavat muodostuneen lähes pyhiksi. Sillä, mitä se maksaa, ei ole niinkään merkitystä. Sehän on talouspuolen murheita – ei substanssiosaajan. Jos taloustavoitteet pettävät, mitä sillä on väliä, jos mielessään mittaa omaa onnistumistaan niillä laadullisilla ja määrällisillä hyvillä asioilla, jotka omasta taustasta katsottuna ovat kuitenkin tärkeintä.

Pelkän taloustaustan näkökulman omaavat taas eivät stereotyyppisen substanssi-ihmisen mielestä ”nyt vaan ymmärrä” sitä substanssiosaajan omaa toimialaa. Miten ehdottoman tärkeää siellä kaikki saavutettu ja ne muutamat uudetkin tarpeet ovatkaan… Rakennus-, kiinteistö- ja infra-alalla asia on ratkaistu tieteenalalla rakentamistalous. Rakentamistalouden asiantuntijalle talous on ykkönen ja muut tavoitteet sovitetaan siihen. Hän kuitenkin ymmärtää niiden muiden tavoitteiden sisältöä ja kuinka niitä saavutetaan – on uskottava keskustellessaan subtanssista. 🙂 omalta osaltani (toki valtakunnantasoa reilusti pienemmissä ympyröissä) olen jäävi arvioimaan miten hyvin yllämainittu on onnistunut. Alalle rakentamistalouden asiantuntijat ja rakentamistaloudella johtavat ovat mielestäni kyllä olleet kovasti paljon hyödyksi.

Niinpä toivotan tervetulleeksi talouskasvatustieteilijät, terveystalouden taitajat, sosiaalitalouden johtajat ja muut substanssitalouteen erikoistuneet hallintojen avainpaikoille ratkomaan rajallisten resurssien ja suurten tarpeiden mahdollisimman tehokasta yhteensovittamista.