Avainsanat

,

Viimepäivinä evankelis-luterilainen kirkko, media ja yksittäiset kansalaiset ovat heränneet keskusteluun henkimailman asioista YLE TV1:n tutkivan journalismin MOT-ohjelman 25.2.2013 esitetyn jakson ”Riivaajat kirkossa” jälkeen. Puuttumatta kyseiseen ohjelmaan tai myöhemmin verkkoon tulleeseen täyspituiseen tallenteeseen kyseisessä MOT-ohjelmassa osittain lainatusta puheesta, otan nyt kaikkien alojen asiantuntijana 😉 kantaa aiheen peruslogiikkaan.

Loogisen tarkastelun vaihe yksi: onko jotain yliluonnollista vai ei? Mikäli ihmishenkilön vastaus on ei, niin se on hänen näkökantansa, ja sillä näkökannalla niin Jumala kuin demonit ja enkelit ja sen semmottinen ovat humpuukia. Tässä tarkastelussa kyseisen näkökannan ajatukset eivät ole mielenkiinnostavia jatkopohdintaan, koska sillä logiikalla ihan normikirkonmenotkin ovat taikauskoa.

Loogisen tarkastelun vaihe kaksi lähtee tilanteesta, että henkilö uskoo yliluonnollista olevan. Silloin tulemme mielenkiintoisen päättelyketjun äärelle. Jos uskoo yliluonnollista olevan ihan vaan pikkuriikkisen, mutta ei nyt sentään mitään demoneita, niin miksi ei? Onko joku looginen perustelu sille, että jos yleensä ottaen katsoo olevan yliluonnollisia asioita, niin pahat henkivallat nyt sentään olisivat höpön höpöä?

Itse miellän asian niin, että uskomalla Jumalan olemassaoloon hyväksyy sen, että on yliluonnollista. Mutta missä sitten ovat yliluonnollisen rajat meidän maailmamme nähden? Joku voi varmaan ajatella, että yliluonnollisella on vain tietyt ihan pikku pienet kosketuksensa olevaiseen. Mutta jospa uskoo, että yliluonnollinen Jumala on kaikkivaltias? Looginen päättely Jumalan kaikkivaltiudesta edelleen johdettuna vie väistämättä siihen, että yliluonnollisen mahdollisuudet eivät olisikaan ihan pienet vaan pikemminkin päinvastoin…

Mutta ei siinä vielä kaikki. Ilmeisesti jotkut kuitenkin uskovat voimalliseen Jumalaan, mutta eivät tahdolliseen, yliluonnolliseen, toimivaan pahaan. Varmaan siinäkin on joku logiikka? Ilmeisesti joku oma uskonto tms.? Kristinuskon Raamatusta ainakin meikäläisen on mahdoton vetää johtopäätöstä siitä, että vaikuttavaa yliluonnollista olisi vain hyvän puolella. Toki kristinuskon idea sellaisena kuin sen itse ymmärrän ei ole demoneihin keskittyminen, vaan Jesse.