Avainsanat

, , ,

Tämä blogipostaus on tarjolla kommentiksi myös Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogin ”Mikä mättää hyvinvointivaltiossamme?” osioon. Jatkon lainaukset siis ao. blogista ja leipäteksti omaani:

 ”Tutkijoiden keskuudessa on ollut vallalla käsitys, että suomalainen hyvinvointivaltio saavutti huippunsa juuri ennen Suurta Lamaa, 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.”

Komppaan ylle lainattua esimerkillä. 80-luvun puolivälissä yhteiskunnalla oli varaa tarjota kaikille meille Juuan lukiota yli 5 km matkan takaa käyville vapaa valinta siitä, haluammeko ilmaiset koulumatkat vai ilmaisen asumisen asuntolassa mukaan luettuna maksuttomat lämpimät ateriat koulun jälkeen + aamu- & iltapalan. Tai haluaisimmeko sittenkin ehkä jonkun kombinaation koulumatkoista yhdistettynä asuntola-asumiseen.

Yllä oleva ei käsittääkseni tulisi kuuloonkaan nykyisin. Toisaalta toki kuntien kulurakenne on monissa asioissa kasvanut juurikin kuten blogisti toteaa: ”Yksinkertainen vastaus on myös se, että tietyssä mielessä hyvinvointi on parantunut. Koulujen ryhmäkoot ovat pienempiä kuin 30 vuotta sitten. Kouluissa on enemmän avustajia.”

Esim. kouluavustajat taisivat olla vielä täysin tuntematon ammattiryhmä, eikä kukaan muistaakseni kauhistellut 80-luvun alkupuolella 32 oppilaan yläasteluokkaa.