Avainsanat

,

Kuntien velvollisuus on järjestää kuntalaisille palveluja. Pienen ymmärrykseni perusteella vaihtoehtoja on karkeasti ottaen kaksi. Ostaa niitä palveluja tai tuottaa niitä omin voimin. Tässä tarkastelussa lasken kuntayhtymät yms. omin voimin tuottamisen luokkaan, koska kyseessä on voittoa tavoittelematon kuntien itsensä omistama tuotanto.

Alkukuusta sateenkaarihallituksen ministeri Paavo Arhinmäen lausumaa oli otsikoitu verkkoHesariin: ”Julkisista hyvinvointipalveluista ei saa tehdä bisnestä.”  Minä pienenä ihmisenä (oisko 181 cm) kyseenalaistin sitä, ja kirjoitin samaisen jutun nettikommentteihin haastavasti: ”Jos yksityinen pystyy tekemään jossain palvelussa sekä voiton, että saman tai paremman laadun ja ehkä kaiken sen vielä halvemmalla kuin julkinen, niin luulisi sen olevan OK? Mutta kaikille ei näemmä kelpaa sekään, kun yritystoiminta on heistä vaan niin väärin.”

Sitä kommentoitiin sinne seitsemän nimimerkin toimesta. Seuraavaksi lainauksia kuudesta kommentista:

turskatti: ”Tällöin tulisi erottaa jokainen kunnan hankintatoimesta vastaava henkilö. Loistoesimerkki on joku koulun ruokala, jossa syötettäviä on 300-3000. Tämä on taatusti riittävän suuri hankintayksikkö, joka voi asioida suoraan meijereiden ym. tukkutoimittajien kanssa.

On vaikeata kuvitella, kuinka joku kaupallinen operaattori voisi ostaa potut vielä halvemmalla ja samalla tuottaa liiketoimintavoittoa 5-30 % ulkomaisille pääomasijoittajille. Ainoa syyllinen täytyy olla kunnan kilpailutuksesta tai koulun keittiöstä vastaava virkahenkilö, joka tulee korvata välittömästi pätevällä.

Sama pätee terveysalan yksityisiin toimijoihin, joilla on vara hankkia kiinteistöt, miljoonien koneet, ohjelmistot, kirjanpito, palkata huippuliksalla +eduilla ”nollasta” lääkärit ja hoitohenkilöstö.. ja tuottaa samalla ulkomaisille omistajilleen törkyvoitot. Voiko palvelu todella olla vielä havempi, kuin nollakatteella toimiva oma terveyskeskus? Entä hinta kolmen vuoden kuluttua, kun kunnan oma infra on raunoitettu? Miten muut ehdot ja saatavuus kolmen vuoden kuluttua, kun enää ei ole paluuta entiseen, vaikka olisi tarvetta?

Lisähuomiona yksityistämisessä on rahan virtaaminen pois omalta paikkakunnalta, joka köyhdyttää nopeasti paikallisen yhteiskunnan; tutkimusten mukaan yhden euron vaikutus paikalliseen kiertokulkuun on noin 1.5-2.5 euroa, joka nyt menee Helsinkiläisten tai pahimmillaan ulkomaisten rikkaiden taskuun.

oljo: ”Kun tehdään tietty työsuorite, niin se vaatii tietyn energian tuottamisen. Energiamäärän tuottaminen kunnallisella työllä on halvempaa, kuin yksityisellä työllä

merikapteeni: ”No, se nyt ainakin on väärin, että eräiltä erittäin keskeisiltä seikoilta ikäänkuin ummistetaan silmät tässä yhteydessä.
Ensinnäkin; kannattava yksityinen toiminta tarvitsee riittävän päivittäisen asiakaspohjan. Näin ei Suomessa asiat ole kuin harvojen asukaskeskittymien vaiheilla. Tämä tarkoittaisi käytännössä ns. kerman kuorintaa terveydenhoidonkin alalla. Sekö on arv. kirj. tarkoitus? Eikö kirj. ymmärrä, että em. ajattelulla ei ole muuta kuin hänen verorasitustaan korottava vaikutus, kun syrjäseuduilla, joilla terveyspalvelujen käyttöä on suhteessa vähän, joudutaan – isänmaan perustuslakien vaatimusten mukaisesti – ylläpitämään rakenteita, joita harvalukuinen asiakaskunta ei kata kuin nimeksi?

Toisekseen; mittavat kiinteistö- ja laitesijoitukset edellyttävät riittävää sijoitushalukkuutta, joka taas edellyttää sijoituksille kilpailukykyistä tuottoa. Onko arv. kirj. todellakin sitä mieltä, että tavanomaisten kustannusten kattamisen lisäksi sairaan yksityisen käyttäjän olisi vielä hoitokulujen lisäksi turvattava sijoittajien riittävä tuottotasokin?”

Sivustakatsoja: ”Ensin tehdään kunnalle edullinen sopimus ulkoistuksesta. Kunta ajaa omat toiminnat alas. Sitten yksityinen alkaa tahkota paljon voittoa, koska ei enää ole paluuta kunnalliseen palvelutuotantoon – ainakaan nopeasti ja edullisesti.”

cisi: ”Yksityinen sektori toimii tehokkaammin kuin julkinen sektori vain tietyin ehdoin, eli mitä paremmin kuluttajia informoidaan, mitä halvemmin ja tehokkaammin informaatiota voidaan parantaa, mitä helpompaa kuluttajien on ymmärtää saamansa informaatio, mitä halvempia on väärän valinnan aiheuttamat kustannukset ja mitä erilaisempia ovat kuluttajien mieltymykset.”

tsuumailija: ”Hyvä esimerkki on Mehiläinen, joka vie kela-korvauksia myöten voittovarat veroparatiiseihin eikä maksa Suomeen veroja käytännössä lainkaan. Sitäkö nimimerkki jm haluaa?

Yllä siis lainauksia kuudesta niistä seitsemästä verkkoHesariin kirjoitetuista kommentista, joiden alkuun oli lainattu oma kyseenalaistukseni.

Neljässä tätä edellisessä blogi-kirjoituksessani olen kertonut tarinaa herra Adamin ja toveri Karlin ajatuksista sekä toveri Vladimirin ja setä Samulin valtakunnista. Kaksi ensimmäistä kappaletta tarinasta on otsikoitu tämänkertaisen blogi-kirjoitukseni edeltäväksi osaksi: Ostaako vai tuottaa, siinä kunnan pulma.

Voisiko olla niin, että tarina, joka jatkui osilla ”Parturi-kampaaja Lissu”, ”Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat” sekä ”Toveri Vladimirin ja Setä Samulin valtakunnat – osa II” olisi yleistettävissä valtakuntien tasolta pienempiinkin yksiköihin? Eli, että ehkä ei sittenkään ole optimaalista, että yhteiskunta tuottaa ihan itse ihmisten tarvitsemia palveluita niin, että yritysten voiton tuottaminen on poistettu ”lisäkustannuksena” palveluntarpeen ja sen kyseisen palvelun palveluntuotannon ketjusta? Vaikka nuo kuusi ylle lainattua verkkoHesarin kommentoijaa tuntuvatkin olevan asiasta eri mieltä.