Avainsanat

,

Lähetin eilen klo 13.20 paperihesarin yleisönosastoon mielipidekirjoituksen, joka ei ollut päässyt ainakaan tämän päivän lehteen julkaistaviin. Koska julkisuuteen pääsyn kynnys ei näin nettiaikana ole enää siinä määrin lehtien käsissä kuin takavuosina, niin julkaisen sen täällä ihan itse. 😀 lukijamäärät eivät toki ole oikein vertailukelpoisia. Mutta tässäpä tämä:

HS pääkirjoitus 21.6. kyseenalaistaa käsiaseiden säilyttämisen kodeissa.
Kirjoituksessa viitataan Pomarkun hyvin surulliseen perhesurmaan. Aseiden
säilyttäminen luvanhaltijoiden kotona on kuitenkin käytännössä ainoa
mielekäs tapa organisoida asia.

Suurin osa Suomen ampumaradoista on keskellä ei mitään olevia metsäratoja,
joissa ei ole juurikaan muita kuin kevyitä katostyyppisiä rakennuksia.
Ylivoimaisen suuren osan ajasta näillä radoilla ei ole ketään paikalla. Ne
eivät kertakaikkiaan sovellu aseiden säilytyspaikoiksi. Pääsääntöisesti
seuroilla ei ole muita, kuin ampumaratojen yhteydessä olevia tiloja –
monilla ei niitäkään, vaan ne tukeutuvat toiminnassaan esim.
puolustusvoimien ratoihin.

Monilla ampumaradoilla niiden käyttöön oikeutetut voivat käydä
itsenäisesti ilman seuran tms. valvojaa. Lisäksi on täysin laillista ja
myös sangen yleistä harjoitella pienimuotoisesti turvallisessa paikassa
myös maanomistajan siihen käyttöön lupaamalla alueella. Keskitetty
säilytys ei mitenkään soveltuisi tämän tyyppiseen ampumaharrastukseen.

Suomessa on myös perustuslain turvaama yhdistymisvapaus, joka tarkoittaa
myös vapautta olla kuulumatta seuraan ja harrastaa ilman seuraa.

Edelleen aseiden kotisäilytystä puoltaa harrastajien tarve päästä aseisiin
käsiksi muulloinkin kuin ampumaradalla. Aseita pitää huoltaa. Harrastajat
asentelevat aseisiinsa lisävarusteita, parempia osia, käyttävät niitä
asesepällä jne…

Useimmat harrastajat myös ampuvat useilla radoilla. Kilpailut ovat ympäri
Suomea ja parhailla ympäri maailmaa. Vakavasti harrastavat myös
kuivaharjoittelevat aseillaan kotona ilman panoksia.

Yhden käden aseita käytetään paljon myös lopetusaseina vieraslajien minkin
ja supikoiran loukkupyynnissä. Elävänä pyytävät loukut pitää käydä
tarkistamassa päivittäin – aseen kanssa. Samoin luolakoiralla tapahtuvassa
metsästyksessä käytetään saaliin päiviltä päästämiseen paljon pistooli-
tai revolverityyppisiä aseita.

Erittäin suurella osalla pistooli- tai revolverityyppisen aseen
omistajista on myös ns. pitkiä aseita. Jos joku ihminen päättää tehdä
aseella kotonaan rikoksen, niin aseen pituus ei liene siinä rikokseen
ryhtymisessä kovin olennainen asia? Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan
perhesurmia on myös tehty hyvin monella muullakin tavalla, kuin
ampuma-aseilla.

Luvattomiin aseisiin eivät nykyisetkään tiukat säilytyssäädökset
tietenkään pure.